Mitä näet, kun tulet kotiin?

 Tämä päivä on mennyt pitkälti tietokoneen ääressä seisoessa. Kyllä, bloginurkkaus on nykyään keittiössä ja mietin, miksi en ole hoksannut konetta aiemmin tähän laittaa.
Samalla tulee luettua sähköposti, tietenkin blogijutut ja kommentoitua toisten blogeihin. Taustalla soi Youtubesta musiikit... onpa vaan aika lokoisaa.
Ja eikös se tämä "seisomatyö" ole nykyään niin muodikastakin!
Kuntohan tässä vallan kohenee kirjoittaessa. ;)
Uusi yhteistyö vaatii vielä vähän pientä "synnytystä" niinkuin miehet sanois. Muutamia teknisiä juttuja ja kohta päästään H-hetkeen!
Mutta, kerronpas kuitenkin sen että tämä Villa Emmassa-blogi tulee olemaan tässä omalla paikallaan. 
Käyn antamassa teille täällä vinkkiä ja linkkejä, minne kannattaa suunnata...
Eli vaikka bloggaan Kodinsisustajien sivuilla, en ole menossa teidän luota minnekään. ♥
Ja rohkenen kertoa senkin, että älkää peljätkö että blogista tulisi nyt vallan kaupallinen linja.
Villa Emmassa ja Anne on ja pysyy omana itsenään, juttu on yhtä letkeää ja välillä tulee mukavia ylläreitä arvonnan ja erilaisten sisustusvinkkien parista.


Mutta, sitten tämän päivän aiheeseen...

Oletko koskaan miettinyt, mitä näet ensimmäisenä kun astut kotisi ovesta sisälle?

Meillä tullaan pienen eteisen läpi eteisaulaan ja siitä avartuvaan olohuone/keittiöön.
(Kuva on nyt vallan hämärä käsittelystä huolimatta, koska eilinen hämärä kuvauspäivä ei ollut paras mahdollinen. )

Itse tykkään, että tämä näkymä on kodissamme kaikista kaunein.♥

Ikkunoiden takaa avautuu maisema koivuihin ja niiden takana oleville pelloille. Sen vuoksi haluan, että tässä tilassa on mahdollisimman huomaamattomat ja läpinäkyvät verhot, jotta olemme "lähellä luontoa." Ikäänkuin maisema ja koti olisi yhtä.



Olen onnistunut myös tekemään mukavia löytöjä viime aikoina.
Pellavanvärinen liina löysi taas paikkansa meidän pöydältä, vaikka se oli jo lainassa sekä menossa kirppiksellekin... onneksi kukaan ei ostanut sitä. 

Pöydän päältä löytyy aivan ihana (yläkuvassa näkyvä) lasisomiste, minkä sisälle olen laittanut mustanharmaan peltisen kukkaruukun sekä viherkasvin.
Kynttelikkö on myös kirppislöytö parin vuoden takaa.



Samaiselta kirppikseltä löysin myös tämän upean lasisomisteen. Tällaista olen katsonut monen pöydällä ja nyt se on minullakin! Sisälle laitoin pattereilla varustetut pallovalot, niin Poikanen ei pääse nykkimään johtoa seinästä. *Hyvä vinkki lapsiperheeseen


Toiselta kirppikseltä löysin tämän harmaan lyhdyn. Näiden lisäksi olen löytänyt myös 2 vihreä mattoa, kahdet verhot,, mustan lyhdyn sekä yhden pöytävalaisimen. 
Kun ostaa/löytää jotain edullista, mutta mieluista voi sitten tarpeen tullen hankkia vaikka yhden jonkin arvokkaamman mitä oikeasti on halunnut. Näin voi yhdistää uutta ja vanhaa, eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi.


Millaisia oivalluksia / löytöjä tai hankintoja sinä olet tehnyt?


Aamutunnelmia ja omenapiirakan tuoksua


Täällä aamu alkoi hämärän hyssyssä ja sytyttelin muutamia kynttilöitä tunnelmaksi. 
Meillä on tällaiset upeat lyhdyt, joihin on mukava vaihtaa somistuksia. Tällä kertaa olen laittanut sinne kirkkaan Mariskoolin. Valo tulee moninkertaisesti esille.
Välillä nämä lyhdyt on olleet lattialla, mutta nyt Poikasen kanssa on joutunut nostamaan vähän somistuksia ylemmäksi. 

Lyhdyn seurana on mielestäni uskomattoman kaunis kuohuviinipullo. Olen sen saanut, enkä hennonut sitä avata sen kauneuden vuoksi. Minusta se on jotenkin kristallinen ja mietippä, miten hieno siitä tulisi jos sinne laittaisi vaikka valot! ♥

Orkidea on pudottanut kukkansa jo aikoja sitten, täytyy hankkia tuohon kauniimpi versio...



Päivä lähti melkein heti aamusta väärälle jalalleen kaikkinensa. 
Mikään ei onnistunut, Poikasta itketti, äitiä suututti ja kaikki meinasi mennä ihan nurin perin. 
Mutta, onni oli pöydällä olevat omenat! 

Olen tehnyt nyt monenlaisia omenapiirakoita ja kokeillut erilaisia reseptejä, ihan vaihtelun vuoksi.
Järjestelmällisenä ihmisenä olen tietenkin myös aina laittanut omenat piirakkaan symmetrisesti. Mutta, katsoppas miten iloisen näköinen piirakka onkaan, kun syksyiset väriraidat kiemurtelevat sen pinnalla!

Päälle vielä herkullinen kauramuropäällinen ja uuniin!
Yksi parhaimmista piirakkaresepteistä.



Herkullisen piirakan ohjeen löydät täältä.

Päivä pelastui, ilo palasi mieleen ja suut tuli makeaksi.
Vaikka ulkona tuuli, ehdittiin tehdä vielä vähän terassin sisustamistakin ja miten minusta alkoi näyttää, että meillä on kohta joulu! ;)
Laitan Instaan jo vähän ennakkokuvia, käy kurkkaamassa.


Blogiin on tulossa muutoksia sen verran, että mm. osoite muuttuu...jahka  saan kaikki tekniset ongelmat selätettyä, voit lukea Villa Emman kuulumisia edelleen täältä.

Kerroppas, mitä kaikkea sinä olet tehnyt syksyn omenoista ja olisi vielä kiva, jos jakaisit jonkin herkullisen reseptin kokeiltavaksi. ♥

Blogiyhteistyö AavaSisustuksen kanssa ♥ Ihanaa!


Eilinen päivä oli yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. 
Olen saanut mahdollisuuden tehdä säännöllistä blogiyhteistyötä Kodinsisustajien /AavaSisustuksen kanssa.
Aika ihana ajatus, vai mitä! 
Minähän olen kirjoittanut tätä blogia jo aika lailla reilun 7 vuotta. 



Kaikki alkoi siitä, kun tuona vuonna (2010) aloimme rakentamaan tätä omaa kotiamme ja siitä se sitten taisi lähteä. 
Välillä on tullut kirjoitettua kaikesta maan ja taivaan väliltä ja etenkin siltä väliltä.  
Aina olen kuitenkin pyrkinyt pitämään blogin jollain tasolla sisustuksen parissa. Ei niinkään esitellen hienoja uudistuksia sisustusmaailmasta, vaan ihan arkipäivän ja "tavallisen" kodin näkökulmasta.
Blogistani löytyy ideoita myös erilaisiin pieniin sisustusjuttuihin kuin vähän isompiinkin kokonaisuuksiin. Välillä on oltu ihan pihalla, eli sisustettu tai rakennettu jotain ulkotiloihin.
Oikeastaan on aika mukavaa, kun koko ajan on joku asia kesken, eikä elämä tulekaan koskaan valmiiksi.


Kotini on sekoitus uutta ja vanhaa, tyyli on jotain maalaisromanttisen ja oman tyylin väliltä. 
Jatkossa tulette näkemään enemmän sisustuspainotteisia postauksia, mitkä ujuttautuvat kuitenkin tähän meidän arkielämään ja sen iloiseen värikkyyteen, ehkä joskus harmauteenkin.
Yhteistyötä teen Kodinsisustajien / AavaSisustuksen kanssa säännöllisesti ja näin pääsette mukaan ihan uuteen konseptiin, missä näette tavallisen kodin ja sisustuksen ammattilaisten yhteistyötä, niin tuotteiden kuin ideoidenkin parissa.


(Kuvassa Kodinsisustajat/ AavaSisustuksen Päivi sekä Villa Emmassa-bloggari Anne)



Tervetuloa mukaan!

Meidät molemmat löydät Facebookista, Instasta sekä sokerina pohjalla käy kurkkaamassa mitä tarkoittaa Kodinsisustajat...

Ja käyhän tietenkin tykkäämässä meistä! ♥




Instagrammissa:

















Päivä Villa Emmassa lapsen silmin ♥

Tänään...
Aamu alkoi klo 7, niinkuin kaikkina muinakin aamuina. Tai ehkä jopa ennen, tai vähän yli...
Sitten me leikittiin aamuhämärässä ja syötiin aamupala. Calle istui pöydässä ennen muita, vaikka se oli jo syöny oman aamupalansa.
Äiti ei syöny tänä aamuna leipää, niin sitten sitä ei väsyttäny.


Sitten me taas vähän touhuttiin ja äiti ois halunnu tehä jotain omia hommia tai ainakin laittaa hiukset, mutta me kuitenkin vaan istuttiin lattialla.

Äiti on laittanu tän huoneen mulle ja vähän vieraillekin. Ja kyllä tätä Callekin käyttää, kun se nukkuu päiväunia. Paitsi, että nyt sillä on "parisängynpäällä-"nukkumiskausi. Sillä on aina kausia, missä se milloinkin nukkuu.

Täällä mää saan toskata niin paljon kun haluan, eikä koko ajan kielletä jostain.


Sitten mää nukkua posotin peräti 3h ulkona! Ja äitee sai sillä aikaa päähänsä vaihtaa tän login asua enemmän omannäköiseksi. On se tainnu sanoa niin joskus ennenkin. 
Mutta, nyt se kuulemma on enemmän Villa Emman tyylinen ja vähän niinku vanhanaikanen. 
Niinku äiti... ainakin joskus.
Ja se halus, että nuo kaikki sen logikaveritkin pääsee tohon etusivulle, kun ei se itekkään ikinä lukenu niitten muitten lokeja, kun ne oli niin hankalasti jossain takana.
Se haluaa, että kaikki on aina niin selevää.

Se on aikonu alkaa nyt taas kirjottaa tänne jottain, kuulemma aina kun mää nukun.


No sitte mää söin puolukoita kupista ja nehän on niiiin maan mainioita! Tais se kuppi pyörähtää siinä vähän nurinpäinkin ja äitee puuttu heti asiaan. Siinähän ne ilosesti hyppi pitkin lattiaa ja ihan mun ympärille.

No, sitte me lähettiin ulos ja koska mää oon kävelly jo ainaski kuukauven, niin mentiin vaan ihan leikkimään ja litsuttelemaan vesilammikoihin. Äiti näytti mallia ja mää tein perässä. Välillä mää pötkähin vaan kahtomaan taivasta ja puita. Äiteekin ois halunnu, mutta se ei kehannu. Sen takki ois kuulemma sotkeentunu. Vaikka se kyllä laitto sen muutenki pyykkiin.


Ja sitte me syötiin ja mää otin jääkaapista semmosen ison kannun, missä oli mummun tekemää omenamehua. Sitä vähä loiskahti kaappiin ja lattialle ja sitte me huuettiin molemmat. 
Mutta, sitte äitille tuli paha mieli kun en mää ymmärtäny, että siellä on mehua. Sitte me sovittiin. 



Illalla me vielä maalattiin sormiväreillä, kun äitee on niin taiteellinen että se haluaa mullekin keksiä semmosta. Mutta, minusta oli kyllä kivempi maalata vaatteita, mutta ei äiti siitä suuttunu. Maalattiin me vähän paperiakin. Ja jalkoja.
Ja sitte mää istuin pöydällä ja leikin omenoilla.
Äiti kahto vierestä ja sanoi, että oon ihana! ♥



Ylläreitä ja syksyn huumaa...


Taas on uusi viikko alkanut ja talvea kohti mennään jo hurjalla vauhdilla. 

Meidän viikonloppu koostui mukavasti erilaisista puuhista ja yllätyksistä. 
Ystävä yllätettiin pienillä vauvakutsuilla ja mikä parasta, taas tuli uusia reseptejä kokeiltavaksi. Itsellä tuppaa olemaan aina samat ohjeet ja syömingit. ..Harmi vain,kun ei ole vielä keksitty "Maailman pahinta piirakkaa ..." se olisi minulle hyvä,niin en itse herkuttelisi aina leipomuksilla. 
Ja parasta tietenkin on se pienen lapsen syntymän odotus! ♡


Metsäretkellä käytiin koko porukalla ja puitakin on kaadettu urakalla. Syksyn kauneutta ihasteltu sisältä ja ulkoa. 


Mitäs sinun syksyysi kuuluu?

Peeäs,käy kurkkaamassa edellinen postaus ja jätä joku sananen muistoksi.♡

-Anne-



Miksi juuri sinä luet blogiani?

Eilen tuli hyvä mieli, kun minulta kysyttiin vieläkö kirjoitan blogia...Kun ei ole kuulunut mitään. Ja olipa ilo kertoa, että juuri eilen olin taas reipastunut kirjoittamisessa. Kiitos J!♡

Kannustava kommentti tuli myös toiselta ystävältä.Kiitos M!♡

Jäinkin illaksi pohtimaan,mikä on se asia miksi haluat lukea blogiani?
On ilo mm.kauppareissulla kuulla,miten moni meillä käy kylässä. Joskus tulee mukavia viestejä vähän tuntemattomiltakin. 
Nämä kaikki lämmittävät mieltä.

On iso asia avata ovet kaikelle kansalle, ympäri maailmaa. Ehkä suurin kynnys on se,että tietää niin monen tutun lukevan. 

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä harrastus, henkireikä ja luovuuden täyttymys. Kirjoittaminen "oikeista asioista" on aina ollut helppoa. Kouluaikana viihdytin opettajia pitkillä aineilla, tosin joskus jäin miettimään erään opettajan suosimaa "mielikuvituskirjoitusta. " Minulta sellainen taito on puuttunut ja vaikka kuinka haluaisin keksiä mitä utopisemman ja lentävämmän tarinan,ei kynänkärjestä lähde sellaista irtautumaan. 



Tarinani ovat aina jollain tavalla liittyviä tositapahtumiin,vaikkakin mukaillen.  Ehkä olen vaan niin mielikuvitukseton. ;)

Kirjoituksissani pyrin säilyttämään persoonallisen kirjoitustyylin. Samoin kuin kuvissani. Olen yrittänyt kokeilla tyylin muutosta virallisemmaksi ja ehkä yleisimmin luettuja blogeja muistuttaviksi, mutta silloin niitä on luettu entistä vähemmän eikä kirjoitus ole ollut luonnollisen persoonallinen. 

En niinkään kiinnitä huomiota siihen,onko sana oikein kirjoitettu vai onko se kenties murretta tai omaa kieltäni.  
Tottakai mieltä lämmittää, mitä enemmän tietäisin lukijoita olevan. 

Tiedän,että blogia luetaan ja seurataan eri kanavista. Suurin osa jättää kirjoittamatta mitään. Niin minäkin teen,vaikka tiedän miten ne lyhyetkin kommentit tekisivät kirjoittajan iloiseksi.



Blogia kirjoittaessa on suljettava silmät ja korvat sellaisilta ajatuksilta, mitä joku muu ajattelee tästä. Minä ja moni muu on saanut törmätä kirjoittaessa ikävien ja mauttomiin kommentteihin. Oikeasti en edes ymmärrä,miten joku viitsii nähdä vaivaa että kirjoittaa vielä arvostelevan kommentin jos ei pidä jostain. Miten helppoa olisi vain vaihtaa sivua näillä älylaitteilla. Ihan samalla tavalla kuin painaa nopeasti tykkäys Instassa tai Facessa. 
Jos en arvostele kirjoituksessani mitään tai ketään, vaan avaan avoimesti ovet elämääni niin tällöin en näe syytä, miksi minua tai elämääni pitäisi arvostella. 

Ehkä sitä kuitenkin eniten odottaa niitä mukavia kommentteja juuri niiltä,ketkä tuntee parhaiten.  

Mutta,Kertoisitko omin sanoin lyhyesti tai pitkästi, mikä juuri minun blogissani on sellaista, mikä kiehtoo. Miksi haluat tulla aina uudelleen? Vastata voit täällä, Facebookissa tai Instassa. 

Lupaan keksiä jotain mukavaa yllätystä kaikkien kommentoijien kesken muutaman viikon sisällä.  ♡

Ja erityinen kiitos kaikille teille,jotka käytte,kirjoitatte ja niille jotka ovat hiljaakin taustalla mukana! Juuri teidän vuoksi minulla on mukava harrastus,mikä auttaa jaksamaan ja mitä teen mielelläni. 

-Villa Emmasta Anne-