Elämyksien päivä

Päivä on kääntynyt iltaan ja oikeastaan yön kähmään jo. Tämä päivä on ollut elämyksiä täynnä;tutustuin hirven sydämeen,sain migreenikohtauksen ja kärsin. Muutaman tunnin unien ja lääkityksen jälkeen päädyin nuorisolle kuskiksi ja täysi-ikäiseksi valvojaksi elokuviin.

Mietin siellä harvana aikuisena istuessani,että miksiköhän ikärajoja ilmoitellaan,jos katsomaan pääsee kuka tahansa? Onkohan se isommissa kaupungeissa tarkempaa? Tiedättekö?

Mutta,yhdestä asiasta olin siellä toosi ylpeä! Yksi 12-vuotias tyttö oli tullut isänsä kanssa ja voin kertoa,että isä ei ollut ihan nuori. Ihan huippua! Siinä näki,että tytär oli niin ylpeä isästään ja näin jo silmissä tämän nuoren naisen menestyvän elämässään. Hänestä huokui jotain aitoa lapsen elämää,mutta kuitenkin jotain niin kaunista ja naisellista! En tuntenut heitä,mutta muutaman sanan vaihdolla huomasin tämän.

Ja tottakai myös oma nuorisoporukkani toimi mallikkaasti! Ja voin kertoa,että minun käsitys tämän päivän nuorisoelokuvista on kalkkisajalta... Minua pelotti varmasti eniten! :-)

Mutta,nyt nukkumaan. Huomenna alkaa huushollin siivous ja joulujutut jatkuu! Ja minulla viikon vapaa! Jipii!

Jos jouluiset ihanuudet kiinnostaa,minä bongasin niitä  mm. my sweet home-blogista ja puuhkapellosta! Käy kurkkaamassa!

Talvista viikonloppua,ystävät!


P.S. Jos linjoilla on muita migreenistä kärsiviä,olisi mukava kuulla teidän ajatuksia. Onko lääkkeitä,miten alkaa,jatkuu jne.
Itselläni on lääkitys,mutta näin voimakkaana kohtaus ei ole tullut moneen vuoteen ja lääkkeet oli tietenkin apteekissa.

-Anne-

Minä ja Mauri

No, voe mahoton! Kun on paljon tekstiä kahdessa edellisessä postauksessa! Ja on ollu sana tiukassa, kun on noin tiuhaan pitänyt kirjottaa. Kiitos Pia ihanista sanoista ja olen tosiaan hyvinkin useasti aikonut alkaa kirjan kirjoittajaksi tai ainakin joksikin kolumnistiksi tai ainakin jonkunlaiseksi sanansaattajaksi. En vain ole löytänyt vielä sopivaa kanavaa, mutta täälläkinhän tuo näyttää onnistuvan. Pitäiskö sanoa ystäväni sanoin, kuten hän sanoi itsestään: "Tulee paljon puhetta, mutta vähän asiaa..." 

Näkyy olevan, että pienen pienillä Lumian näppäimillä näpyteltynä, sana irtoaa paremmin kuin tämmöisellä isommalla selkokielisellä näppäilyllä.  Oon tässä miettinyt, että niin piti iso asia nostaa tuostakin hammasjutusta. Oikeesti vähän ärsyttää, kun ei olekaan niin kipiä ja pystyn syömään kaikkea melkein niinkuin ennenkin. Ei vaiskaan, kyllä olen toooosi onnellinen, kun kipua ei ole. Ja kyllähän mää oisin kärttynen sitten, mutta onneksi mua on nyt suotu tällaisella ihan pienellä jomotuksella. Paitsi, että aamulla herättyäni tunsin oloni possuksi ja pelkäsin mennä peilin eteen. No, eihän siellä mitään kummempaa näkynyt ja turvotuskin on enemmän niinkö sisälläpäin.

Mutta, sitten siihen Mauri-aiheeseen. Minähän oon ollut hirmu terävänä tänä vuonna joululahjojen suhteen ja kaikenlaista on tullut bongattua matkan varrelta, itelle ja muille. Tänä vuonna olen antanut huomiota myös käsityöläisille ja katsokaapa, mitä ihanaa meille on nyt kotiutunut! 



Ensin me vähän ihmeteltiin...



Sitten vähän tassuteltiin...



Ja tässä me ollaan! Pari Mauria ja norsu!


Toinen Mauri jää meille ja toiselle on jo löydetty koti, samoin norsu pääsee pieniin kätösiin.



Pitihän meidän sitten ottaa vielä kaverikuvatkin! 


Ja olihan mulla toinenkin paketti! Katsokaapas tätä, ei voi kauniimpaa kännykkäpussukkaa olla. Tai kyllähän täällä voi pitää mitä vaan. Kiitos Merville välityksestä! Tämä on aivan ihana ja koulullakin tuli kehuja ja kommentteja!  



Tämä on AIVAN IHANA! 
Mun vaan tekkee mieli koko ajan hypistellä sitä, puhelimesta ei niinkään... Mietin tässä muuten yks päivä, että haluaisin jonkun kivan soittarin puhelimeen (mulla vaan vakiot), mutta sitten mietin, että eihän mulle soita ku tosi harvoin joku, niin ei sitä sitten kuulis... että olkoot. :D

Tämän illan oon rötvistelly sohvalla, no sain sentään raivattua vaatekaappia (oli pakko) että sai puhtaita sinne... meni varmaan 10min... huoh! Miksihän sitä pittää aina jättää hommat levälleen, kun niissä muka mennee niin kauan...

Juups ja samalla ehdin katsoa vaatekaappia, että siellähän nököttää niin komia läninki Cheekin keikkaa varten, että EI TARTTE LÄHTEE OSTOKSILLE...  Tänään kävin kolmessa kaupassa kiertämässä, ostin hiuskoristeen ja vähän helyjä... ja onhan mulla se komia karvakaulus!
Se on nyt yksi elämäni kohokohdista, huomannette varmaan! ;)

Ihanata iltaa tuulesta huolimatta! Keittäkää paljon lämmintä kaakaota ja naattikaa!

-Minä ja Mauri-

Pari Mauria

Kiitos vielä aivan ihanista kommenteista,joita olitte edelliseen postaukseen laittaneet.Täällä aamu lähti ihan eri jalalla liikenteeseen,kun olin yöllä vähän ajatuksia teille tuulettanut. :-)
Vaikkakin väsytti ja jännittikin kamalasti tuleva hammasleikkaus,niin matka opinahjoon alkoi ihan mukavasti. Päivä meni pohtiessa,minkä hälytystason potilaita esimerkit olivat ja millainen tapaus oli,kun mummo oli istunut sukkapuikon päälle.. Voitte vain kuvitella.
Hammaslääkäriä kohti ajaessa ehdin kipaista Tiimarissa,mikä on meilläpäin harvinaisuus. Ja löytyihän sieltä huokeasti jotain mukaankin. Ihan tuli samanlainen olo kuin lapsena,että lääkärireissujen jälkeen sai kaupasta jotakin mukavaa. Ette arvaa,miten hiljainen emäntä olin,kun asettelin tyylikkään irtokaulukseni hammaslääkärin naulakkoon,samalla miettien miksi odottava asiakas on niin happaman näköinen ja oisihan minulla ollut pari sutkautustakin tilanteen keventämiseksi mielessä,mutta onneksi pidin luukun kiinni! Istahdin tuolille,katsoin löytyykö feisbuukista seuraa jännityksen helpottamiseksi. Mietin seinällä olevia kuvia ja hammaslääkäriä,onpa kovasti charmantin näköinen. Varmasti miellyttävä,etten sanois ehkä hiukan imeläkin. Daam! Aika kuluu..joltain asiakkaalta on poistettu hampaita ja hän saa hoito-ohjeita. Asiakas kyselee ja kyselee,kuulen hoitajan äänessä jo pientä kireyttä,mutta hän on kärsivällinen,niinkuin kuuluu. Hapan asiakas pääsee sisään,minä vaihdan istumaan sohvalle. Happamalla on ollut hammas kauan kipeä,huonot äänieristeet -en voi välttyä kuulemasta. Ihmekös oli hapan. Miltähän minä näytin hänestä? :-D
Toisessa huoneessa kysely hammasimplanteista jatkuu... Minä selaan lehtiä lukematta ja mietin seinillä olevia kummallisia tauluja. Levottomia,sanoisin. Sisään tulee taas uusi hapan asiakas. Mieleni tekisi kysyä : Jännittääkö? En kysy. Kyselijä lähtee..kohta on minun vuoro. Hammaslääkäri pyytää sisään,kyselee,ihmettelee,kulkee edestakaisin. Paikalla on kaksi hoitajaa,kumpikin ystävällisiä. Yrittävät keventää jännitystä rupattelemalla muuta,katsovat varmaan,että tuokin on jäykkä kuin rautakanki. En kuulemma ole ainut.
Kaikki käy nopeasti,kasvoilleni laitetaan vihreä paperiliinaa muistuttavaa aukollinen paperi,hammaslääkärin käsineet maistuvat ilmapallolta. Yritän kurkkia paperin alta mitä tapahtuu. Näen vain toisella silmällä,koska paperi on liukunut toisen silmän päälle. Argh! Tarkkana ihmisenä se ärsyttää,eivät tuo verran katso. Hammaslääkäri puhuu epämääräisen hiljaisesti hoitajalle,antaa ohjeita. Mieleni tekisi sanoa,että minäkin olen täällä. Olen tottunut,että lääkäri seuraa vointia,käskee hengittämään rauhallisesti ja rauhoittaa. Bling,hampaan murunen irtoaa. Suuhuni työnnetään lopuksi haavataitos vuodon tyrehtymiseksi. Mieleni tekisi kysyä,oletteko itse koskaan maistaneet tätä. Lääkäri vaihtaa huonetta lennosta,toinen hapan odottaa. Liukuhihnahommaa..
Onneksi hoitajat ovat ystävällisiä,antavat ohjeita,varmistavat. Huh,hartiani saavat nyt vähän rentoutua.   Pelkäsin toimenpidettä,turhaan. Samoin jälkikipua,ainakaan vielä se ei ole sietämätöntä. Kylmäkalle on hyvä kaveri. Päivitän feisbuukkin,että olen nyt yhtä maitohammasta kevyempi. :-) Saan tykkäyksiä ja hammaskeijuohjeistuksia. On se mukavaa,kun voi kaikki jakaa,hammashuoletkin. Ja heti on ympäri maailmaa ihmisiä tukemassa ja tsemppaamassa. Mitähän olisin tehnyt,jos eläisimme vielä lankapuhelin aikaa? Yhden puhelun olisin voinut soittaa,saanut myötätuntoisen kommentin tai sitten en. Kirjeellä jaettuna myötätuntoinen ymmärrys olisi tullut parin viikon sisällä,ehkä myöhemminkin. On se vaan kätevää vai onko?
Kotia tullessa minua odotti pari Mauria ja vähän muutakin,mutta niistä huomenna lisää.
Mutta,nyt alan hyvillä mielin unten maille. Huojentuneena,että nyt tämä on ohi. Hyvää yötä!
P.S. Eikä se lääkäri ollut charmantti. ;-)

-hammasta kevyempi,Anne-

Huono päivä

Heips! Yön hämärinä tunteina makaan mahallani sängyllä ja raapustan taas tänne päiväkirjaan. Tänään on ollut huono päivä. Minulla on ollut nyt muutaman päivän armoton väsymys,aamulla tekisin mitä vain,että saisin jäädä sängyn pohjalle. Opiskelu tuntuu äärimmäisen tahkealta. Mutta,mikä parasta,onneksi luokassamme on monta muutakin,jotka tuntevat samoin.
Huusholli yrittää levitä joka päivä aina vaan enemmän ja enemmän.:-D Huoh! Tiedän,että minulla on sitten taas suurempi työ järjestää se. Visioitakin olisi taas vaikka kuinka paljon,mistähän niitäkin aina tulee. Olisivat vaikka yhden viikon pois.  
Pakko kertoa miten kävi iltapäivällä. Olin tehnyt aamulla pinaattilättytaikinan valmiiksi kaappiin (minulla oli ternimaitoa sulamassa ja se piti käyttää). Iltapäivällä kun tulin silmät ristissä kotiin,laitoin pannun levylle,siihen rasvat ja taikinaa..Pannu on vähän kulunut keskeltä..Ensimmäinen otti keskeltä kiinni,toiselle kävi samaten. Pese pannu ja lasta..Argh! Kokeilen vielä uudestaan,samoin tuloksin. Kyllä tässä ennen on kaikki paistuneet...Laitan taikinan(mitä on vielä jäljellä) leivinpaperin päälle uunipannulle ja uuniin. Hmm..tästä tulee hyvä,ottaisinko kuvan blogiin..kunnes tajuan,että taikina olisi vaatinut enemmän jauhoja! No,tuurilla ne laivatkin seilaa.. Paistoin loppuun ja katsoin. Pinta tummui,muuten hyvä pannari. Enimpään ärsytykseen söin jääkaapista 6 suklaapalaa yhteen kyytiin. Raportoin siitä vielä feisbuukkiin ja saan kannustavia viestejä. Joku kertoo syöneensä jäätelöä ja nakkejakin.:-D Yksi kehoittaa hakemaan lisää suklaata. Sitten minua alkaa jo hymyilyttää.. Sitten olikin jo lähtö äiteen PartyLite-kutsuille..voi äh,pyykinpesukone vielä 5 min.. Hmm,laitan
tässä samalla jo takkia päälle,onpa hieno tämä uusi karvakaulus- hyvä ostos. On paljon äveriäämpi olo. Komia on,ei oo täällä kyllä muilla..2 min.. Katson vielä feisbuukkia,olenko saanut lisää kannustavia viestejä suklaan syönnistä. Pari tullut lisää.. Ja monta tykkäystä. Ottaisinko käsilaukun? 1min.. Virta pois ja hana kiinni. Klip klop ja autoon. Onpas täällä kurja keli,räntää sataa,joku pöhölö lenkilläkin. No niin,sitten kutsuille. Hei vaan,juu tuttuja on tuotteet,kuvastosta sivu se ja se..osaan jo ulkoa.Kolmannet kutsut parin kuukauden sisään.. Sitten kahvia ja pullaa.Hei nyt sitten,mukavaa oli. Kaupan kautta kotia..ostan kyllä jotain mättöä,enkö olekin sen ansainnut? Räntää sataa,onpa huono keli..ja vihdoin kotona! Eväät mikroon,pyykit kuivumaan,vähän nettiä ja kommentointia Henkisen loukkaantumisen tehtävään..Urpilainen aikoo tehdä muutoksia suomalaiseen koulujärjestelmään,vakava ilme. Minusta sillä on miesten takki päällä,kommentoin ääneen. Mies lämmittää kuumaa kaakaota. Nam! On hyvää,Callekin saa osansa kermoista ja on suupielet korvissa. Lähen maaten,vielä nenän alle reilusti rasvaa. Yskänrokkokin tuli tässä viikon aikana,Argh! Ja miksi aina nenän alle?
Vielä valvon,tämä puhelin on kätevä -pääsee nettiin. Taas tykkäyksiä suklaan syönnistä. Minä en tykkää,ärsyttää. Siihen meni nekin kulutetut kalorit. Perustelen itselleni,että huomisen hammasleikkauksen jälkeen syön kevyemmin,luulisin.. Olen tässä miettinyt samalla mitä teen maaliskuun jälkeen,kun valmistun. Töitä on,on varmasti. Mutta,tykkäänkö,haluanko,en tiedä mitä oikeasti haluan. Kai sekin järjestyy. Antaa hevosen murehtia,kun sillä on isompi pää.
Huomenna on uusi päivä ja nyt pistän rammarin laukkuun! Toivottavasti sain suupieltäsi hymyyn. Minun ainakin nousi.;-)
Hyvää yötä!
-Anne-

Päivitys

Päivityksiä...
Kokeilin muuttaa erilaisia värejä ja fontteja, osa muuttuu osa ei... ja nyt minua väsyttää...

Joten värit on nyt vähän vinksallaan... palataan, kun ohjelma ja minä olemme taas yhteistyössä. :)

-Anne-

Ajatuksia menneestä

Täällä katson Vain Elämää-ohjelmaa ja mietin kulunutta viikkoa. Olen miettinyt, onko tällä ollut jokin tarkoitus. Ehkä... Noin vuosi sitten minusta tuntui, että elämäni oli jokseenkin umpikujassa, en huomannut että ympärilläni oli ihmisiä, luulin ettei siellä ollut ketään.
Vuoden aikana on tapahtunut paljon, iloa ja surua. Elämä on opettanut monella tapaa.
Tänään mietin, että tällä viikolla on täytynyt olla jokin tarkoitus. Olen saanut tavata joka ikinen päivä ihania ystäviä, entisiä ja vähän uudempia. Jokainen on opettanut minulle jotain. Tänään tapasin sattumalta kaupassa entisen opiskeluaikaisen ystäväni, jonka kanssa vain jostain syystä emme ole pitäneet niin aktiivisesti yhteyttä. Kumpikin on elänyt omaa elämäänsä, tietoisena kuitenkin toisen olemassa olosta. Ja siitä me jatkettiin, ihan niinkuin ennen!
Olen saanut olla myös avuksi monella tapaa, kuuntelevana korvana, lohduttajana, yhteisten hetkien jakajana...
Olen huomannu tänään, että siellä ne ystävät ovat olleet -odottamassa, että olen valmis.  Näin ainakin haluan uskoa. KIITOS IHANAT YSTÄVÄT!


Laitanpa tähän samaan postaukseen vähän muutakin... meilläkin on nyt lunta, kuten kuvasta näkyy. Tällä hetkellä vähän enemmänkin mitä kuvassa näkyy. Ihanaa!


Ja sitten taas tämän viikon vinkki! ;)
Päivittelin ystävälleni näiden mattojen roskaisuutta ja miten mahdotonta on pitää näitä puhtaina. Meillähän on tällaisia Hobby Hallista tilattuja Rondo-mattoja useampia lattioilla ja vaikka kuinka olen niitä imuroinut, niin aina ulos laitettaessa sieltä pölähtää kilo roskaa...
Sain vinkin, josta tässä kuva!
Kääri rullalle kierros kerrallaan ja imuroi joka taitos hyvin -> sitten tuulettumaan!
Ja tuli puhdasta! KIITOS PIA VINKISTÄ!
p.s. Kas, kun en itse hoksannut moista asiaa... :D



Ja sitten lopputulokseen! Mää niin tykkään! 



Ja jos et laita verhoa ikkunaan -laita se nojatuoliin! ;)




Ja vielä lopuksi kukka-asiaa. Kuka tietää, mikä kaktus on kyseessä? Ja miten tämän saisi kukkimaan? Olen nähnyt tämän kerran kukassa, kesällä ulkona. Entä, vieläkö minun joulukaktukset ehtii kukkia, kun ei niissä näy yhtään nuppua, vaikka olivat koko kesän ulkona?
Ihanaa lauantai-iltaa Sinulle ja muista kurkistaa myös Joulublogiin!

-Anne-


Ystävyys

Tällä viikolla minä pieni ihminen olen tehnyt jotain suurta! 
Siltä minusta on ainakin tuntunut!
Olen huomannut omaavani ystäviä, pieniä ja isoja, lapsia, vähän vanhempia, aikuisia ja vielä vanhempia...
Ja mikä parasta, myös minä olen saanut heistä kaikista hyvän mielen!

Sunnuntaina sain ihanan puhelun pieneltä kaverilta, joka kertoi joulutoiveistaan ja samalla vähän muustakin... välillä puhuttiin kauhakuormaajista, välillä hoitotädistä... ja sitten puhelun lopussa ei kuulunutkaan enää mitään... Pieni Ystäväni nukahti kesken puhelun.

Maanantaina soi taas puhelin, siellä eskarilainen Ystäväni kysyi; onko meillä näkynyt jo tonttuja?

Minua on ilahdutettu tällä viikolla monin tavoin. Olen saanut kahvittaa ystäviä, ystävät ovat kahvittaneet minua. Olen saanut huomata, miten hienoja ystäviä minulla onkaan!
Yksi on tarjonnut lenkkiseuraa, toisen kanssa on naurettu vesissä silmin...

                               
Tänään oli kuitenkin päivä kaikista parhain!
Olen kauan suunnitellut käydä tervehtimässä toisen puolen sukuni naisia, iäkkäitä -mutta niin mukavia naisia! Vaikka muisti heittää ja välillä puhutaan aidasta ja aidan seipäästä, ei sillä ole mitään väliä. Miten mukavaa on nähdä, kun kasvoille nousee hymy, jopa nauru. Vaikka pää elää elämää yli 60 vuotta sitten, mitä sitten. Ei ole väliä mitä puhuu, ei tämän päivän asioita tarvitse miettiä. Puhutaan siitä, mistä tulee hyvä mieli. Mikä saa sen hymyn huulille!

Toivoisin itsekin, että olisin yli 90-vuotiaana yhtä hyväntuulinen, huumorintajuinen ja pilke silmä kulmassa oleva vahva nainen, niinkuin moni sukuni naisista on. 

Mutta, nyt aika rientää... lattialla on vielä roskia... nyt paikat kuntoon! Saan pitkään odotettuja ystäviä kylään iltasella. :)

Ihanaa iltaa sinulle ja muista, että aina on joku, jonka sydäntä voit lämmittää! Samalla sinunkin sydämesi lämpenee!



Sydämin -Anne-



P.S. Kuuntele ja nauti!



Kuulumisia

Tänään olen vähän ripustellut jouluvaloja... käy kurkistamassa mitä kuuluu Villa Emman joulublogiin!
(Klikkaa Calle Aukustin jouluisesta kuvasta oikeasta yläreunasta.)

Sähköt ovat räpsineet muutaman kerran, vielä taitaa olla vähän Einon peruja. Huomenna kouluun yrittäjäluennolle ja samalla ajattelin piipahtaa mukavassa sisustuspuodissa kurkkaamassa, millainen joulu siellä on. ;)

Tänään näin lyhyesti. Siivoukset jatkuvat...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Anne-

Kulkuset, kulkuset...

Kulkuset, kulkuset...
Täällä ollaan joulutunnelmissa, vaikka ulkona on hämärää, risuja joka paikassa ja tuuleksii...
Kilvan leijailee... Etsin jouluisen kuvan viime joululta.

Tänä jouluna meillä on erilainen joulu, yksi läheisistämme on poissa joukosta ja joulun pyhät menevät varmasti vähän haikeissakin merkeissä. Viime joulun vietimme tiiviisti yhdessä oleskellen.

Tänä jouluna olen kuitenkin ajatellut antaa aikaa itselle, mutta myös läheisille. Tehdä sellaisia mukavia asioita mistä tulee hyvä mieli, tehdä sellaisia ruokia, mistä nautimme...

Olen siis päättänyt, että aloitan joulun laiton jo hyvissä ajoin eli tänään! Jonkun mielestä se on liian aikaista, jonkun mielestä jopa myöhäistä. :)


Minulla on tämä viikko lähes kokonaan vapaata koulusta, joten aikaa on touhuta tonttujen parissa ja tehdä vaikka vähän tontun töitäkin. :) Kun saataisiin vielä vähäsen lunta tänne joulumaahan...

Villa Emma on laajentunut myös Pinterestiin! Käy kurkkaamassa ja poimimassa ideoita!
http://www.pinterest.com/villaemmassa/

Aloitin myös Joulublogin kirjoittamisen, joten käy kurkkaamassa http://villaemmanjoulu.blogspot.fi
Jutustelu siellä on vielä kesken, mutta lisää on luvassa!

Joko sinä olet aloittanut joulun laiton vai oletko asunut "joulumaassa" jo pitempään? ;)

Mukavaa Joulun odotusta! ;)

-Anne-


Kotiäitiys

Tänään olin ajatellut kirjoittaa rahkasta ja urheiluinnostuksesta, mutta päätinkin kirjoittaa kotiäitiydestä.



Aihe ei kosketa minua suoraan, mutta välillisesti tuttavani kautta. Jäin pohtimaan aihetta pidempään, kun keskustelimme
-Miksi kaikkien pitäisi käydä töissä?
-Miksi ihmiset eivät arvosta sitä, että äiti haluaa olla kotona kun lapset tulevat koulusta?
-Miksi jää yhteiskunnasta ulkopuolelle, jos ei kulje samaa polkua kuin muut?
-Eikö kaikki työ ole yhtä tärkeää, vaikkei siitä saakaan rahallista palkkaa?

Kotiäitiys on jokaisen henkilökohtainen asia. Jokainen äiti joutuu asiaa pohtimaan, toisella se onnistuu, toisella se ei ole mahdollista. Toiset eivät edes halua. Toiset ovat toteuttaneet sen osa-aikaisesti.

Entä, jos on kotona omasta tahdostaan. Turvaten lasten koulunkäynnin, harrastuksiin viemisen, välipalat, perusturvallisen elämän. Elämän, kun joku aikuinen on läsnä, silloin kun tarvitset.

Miksi äidin täytyy tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on kotona ja tekee kotona päivän aikana monenlaista askaretta?
-Nousee aamulla ensimmäisenä ja käy nukkumaan viimeisenä... tekee kaikki hommat siinä välissä niistä valittamatta, vaan kiitollisin mielin nauttii tavallisesta elämästä.

Onko meidät nykyihmiset luotu niin urakeskeisiksi, että kaikkien tulisi kulkea samaa reittiä. Entä jos joku poikkeaa reitiltä hetkeksi, mutta haluaa palata joskus sinne takaisin. Olemmeko valmiita auttamaan ja opastamaan uusissa asioissa?

Minulla ei ole lapsia ja olen aina ollut kova tekemään töitä. Olen opiskellut aina vaan lisää ja en tiedä, olenko tullut sen viisaammaksi. Työ on ollut minulle aina tärkeää, koska minulla ei ole ollut muuta elämässä, millä olisin voinut "kilvoitella" elämän kulusta. Joskus tunnen, että jään joukon ulkopuolelle, kun minulla ei ole vaihtaa perheeseen liittyviä kuulumisia. Voin kyllä keskustella hyvinkin pitkälle psykologista asioista, kasvatuksesta ja sen ongelmista, vanhemmuudesta, lasten kehityshäiriöistä yms. työni puolesta. Ja usein minulta kysytäänkin neuvoa aiheisiin liittyen.

En ole kuitenkaan koskaan väheksynyt kotiäitejä, vaan arvostan heidän työtään suuresti. Olen nähnyt oman työhistoriani kautta todella vaikeita ongelmia perheissä ja lasten hyvinvoinneissa. Vanhemmilla on valitettavan vähän aikaa lapsilleen tai esim. harrastuksia on hankittu molemmille niin paljon, että yhteistä aikaa ei ole ja yhdessä ei osata edes olla. Usein vanhemmat ovat hyvin hämmästyneitä, kun lasten pahoinvointia ja ongelmakäyttäytymistä aletaan tutkia ja selvittää. Hyvin useissa tapauksissa ongelmat lähtevät kotoa ja turvattomuuden tunteesta.
Täytyy kuitenkin aina muistaa, että jokaisella perheellä on ne omat ongelmansa ja syynsä, miksi asiat ajautuvat näille urille. Ketään vanhempaa ei voi syyllistää vaan jokaiseen ongelmakäyttäytymiseen on omat syynsä, niin myös vanhemmillakin ja heillekin täytyisi olla aikaa tässä yhteiskunnan rattaassa.
Voisin puhua aiheesta romaanin verran, mutta tällä kertaa aiheena olivat kotiäidit, joten palataan niihin.

Aihe kirvoittaa varmasti monenlaista keskustelua ja asiasta saakin olla montaa mieltä.
Toivoisin kuitenkin, että tämä keskustelunavaus kannustaisi kotiäitejä kirjoittamaan ja kertomaan oman näkemyksensä kuin myös meitä työuranaisia, jotka kertoisivat oman näkemyksensä asiaan.

Minusta aihe olisi kaikenkaikkiaan hyvin tärkeä nostaa ihan yhteiskunnan tasolla käsiteltäväksi, koska lasten ja nuorten pahoinvointia on niin paljon joka päivä. Voisiko kotiäitiyden helpottaminen ratkaista joitakin ongelmia varhaislapsuudessa?

Kotiäitiyden puolesta, -Anne-

Pihan laijalta


Kerran joku kaipasi kuvia meidän kodin pihamaalta. 
Tässä niitä tulee!
Olemme siis asuneet uudessa kodissamme kaksi vuotta ja eikös se
sanontakin sanonut, että hiljaa hyvä tulee...


Pihaltamme löytyy kuitenkin jo monenlaista...

Yllä: maalaismaisemaa
Alla: laituri ;) (takaterassin väliaikaiset portaat eli kuormalavat)


Puuliiteri


Tällä hetkellä ei ole lunta, kuvat muutaman viikon takaa...
Tikapuut taivaaseen...


Emännän komiat saappaat


Istutuksia 


Ite tuulettuva loma-asunto ja paljo lääniä... 
Huom! Ryteikön takana järvimaisema.


Sissäänmeno nurkan takkaa kurkittuna ynnä vessan matto, mikä on nykyään kuistin matto, kun mieheni mattoja järjesteli... :D
Positiivista sinänsä, nyt kotiatulo on paljo mukavampi, kun on het pinkki matto vastassa odottamassa.


Ränni


Lumentyöntimet... missä lumi?


Villa Emman emännän potkukelkka
p.s. ollut tässä jo viime talvesta


Tönö


Joskus aurinkokin paistaa risukassaan!


Linnut on muuttaneet Afrikkaan tahi joku on syöny ne parempiin suihin...


Melkein naapurin puolelta kuvattuna


Lissää laituritarpeita


Ja kiviä, jotka piti laittaa talon ympärille


Pitemmittä puheitta, tässä on nyt vaan lähinnä asuttu ja tehty ajatustyötä ja eletty muuta elämää siinä sivussa. Piha-alue on niin mahottoman laaja, että tähän sais vaikka mitä, ku ois vaan ireoita. 
No, tämän talaven jäläkeenhän se on taas uus kesä ja taas voi yrittää uuvestaan, jos se ois tuottosampi. Sitä ku omalla pussilla ellää, niin kaik pittää laskia tarkkaan ja tuumata välillä. Näin se on!

Ja mikäpä kiire tässä, tuvassa on lämmintä ja katto pään päällä. Emäntä on laittanut kaiken niin koriaks, voip laittaa vaikka tulen hällään ja toisen takkaan, keittää kahavit ja istua naatiskelemaan. Olokoot ulukona vaikka minkälainen ilima. Eikös se niin oo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Onkos teillä tällaisia ikuisuusrojekteja?

Pihan laijalta -Anne-

Nuukaillaanko?

Mistä asioista sinä olet/olisit valmis nuukailemaan? Säästämään, miettimään mihin rahasi menevät...

Olen joskus katsonut Kukkaron Herraksi-ohjelmaa sekä sitä toista, mikäs se nyt onkaan... missä opastetaan rahan käytössä, kun se on karannut lapasesta... Himoshoppaajat !
Minulla ei nyt varsinaisesti ole mitään ongelmia rahankäytössä, mutta kyllä sitä joka kuukausi silti menee aina johonkin, mitä ei välttämättä tarvitsisi. Vaikka summat on pieniä kerralla, niin huomaamatta niistä kertyy ajan saatossa suuria summia.

Olen joskus miettinyt, että naisilla (ainakin minulla) on tapana parantaa mieltä ja ostaa jotain niin iloon tai suruun. Jos onnistun jossain- olen ansainnut jotain kivaa, jos joku ärsyttää -olen ansainnut jotain... no, olenko oikeasti? Voisiko se hyvänmielen hankkia jostain muusta.
Kyllä voi. Olen huomannut!

Kun päättää, että nyt ei huristella muualle kuin ruokakauppaan ja sinnekin vain silloin kun oikeasti tarvitsee. Pakastimen eväillä pärjää melko pitkälle...

Minä olen opetellut luopumaan erilaisista sisustushärpäkkeistä sekä verhojen ostoista. Olen myös opetellut säästämään ruoassa ja olen alkanut tekemään ihan oikeaa ruokaa, jatkojalostamaan ruokia, hyödyntämään pakastimen sisältöä, bongailemaan tarjouksia jne.

Toki minun tekee ihan samalla tavalla mieli käydä katsomassa kaupoissa erilaisia sisustusjuttuja, mutta nyt saan mielihyvän siitä, että katson, otan käteen, tunnustelen... mietin, olisiko minulla kotona joku samantyyppinen, mistä voisin kehitellä jotain... poimin ideoita ja haen silmänruokaa.

Tästä kahvikannusta on pakko kertoa... tämä oli aivan heräteosto, eikä meillä ole ollut aikaisemmin termaria, muutakuin retkimallisia.
Tämä on ollut ostopäivästä lähtien joka kahvikerta käytössä! Eli ei mennyt hukkaan! :)

Kerro, mistä sinä olisit valmis luopumaan tai ainakin vähentämään?
Mihin tarpeeseen sinä teet hankintoja?

Mukavaa iltaa Sinulle!
-Anne-

Täällä ollaan!

Hei pitkästä aikaa!
Niinpä vierähti toista viikkoa, ettei tullunna mitään asiaa, vaikka monenlaista tapahtumaa on kyllä ollut. Tässäpä teille vähän aiheita kuvina... 
Kaikkihan alkoi tästä! 
Voimat romahti, liikuntainnostus keskeytyi, nokka oli kipiänä niistämisestä ja yskiä sai yötä päivää ja pastilleja meni... mutta, ei en lannistunut. Väliaikaista kaikki on vaan... sanoi Tauno Palokin aikanaan.
Sain vanhustyön harjoittelun päätökseen hyvin tuloksin ja olin tietenkin niiiin suu messingillä! ;)
Ja kyllä minä siitä työstä tykkään, eipä sitä voi kieltääkään.


Sitten tuli vieraita kera ihanan kimpun ja herkkujen! Kiitos niistä!
Kylläpä se olikin taas mukavaa, kun joku käy. On ollut niin hiljaista pitkän aikaa...


Sitten minulla oli lomaviikko, jolloin nukuin pitkään, parantelin flunssaa, tein opiskelutehtäviä ja... möpleerasin!



Kyllä minä taidan sittenkin tykätä tuosta meidän hämyisestä makkarista, kun saa siihen oikeat värit jonkinlainen FengShui pääsee valloilleen...



Eikös olekin tuo taulu aika metka! Olen ostanut sen monta vuotta sitten ja välillä se on ollut seinällä, välillä piilossa. Siinä on vaan sitä jotain.


 Callen tuolitkin on taas järjestyksessä ja hyvin niissä näyttää nukuttavan siitä huolimatta.
Kynttilöitä on mennyt näinä viikkoina, paljon!
Tämä pimeys! Missä olet aurinko ja valo?!







Olohuoneeseen on tullut vaaleutta, rauhallisuutta ja harmoniaa. Limeä vain pieninä pisaroina. Lehmäkangas sai väistyä nyt talven tieltä ja mennä kesälaitumia odottamaan... 


Ja sitten EkoPirkon sisustusvinkit edullisesti!
-laita vaalea viltti sohvan selkänojalle - näin saat heti vaaleamman ja uudistuneemman sohvan.
-Laita sohvalle isoja tyynyjä, näin pikkutyynyt eivät mene linttaan eikä niillä tarvitse vuorata koko sohvaa.
-Osta Dylon-pesukoneväriä. Laita ainakin 6 pellavaverhoa, 2 tyynyliinaa ja 1 pellavakappa koneeseen kera suolan (en mitannut, laitoin summassa) ja väripulverin. 
Kokeile riskillä, miten värjäys onnistuu 30 asteen pesussa (kesto 20min)- ohjeessa luki 40 astetta... no, kävi miten kävi... ja huomaa onnistuneesi!
-Nyt sinulla on ruskeat verhot harmaiden sijasta. Keltaiset tyynyliinasi ovat muuttuneet kauniin vaalean ruskeiksi ja olet taas yhtä elämystä rikkaampi!

-Rahaa meni 8.90e (Dylon) ja muut värkit omasta kaapista. 
Ja näin sinulla on taas uusi olohuone ja parempi mieli!


    -Nosta pellavaverhot puoli kosteina suoraan ikkunaan. Näin saat pellavamaisen rypytyksen omasta takaa ja säästyt turhalta silitykseltä. (Käytin verhoja kevyesti kuivausrummussa.)
-Voit nostaa myös pitsiverhot verhotangon yläpuolelle,näin valo (missä sitä on?) pääsee kauniisti sisälle ja tila vaikuttaa paljon ylellisemmältä!

                                                       
                                                                           Oho!




Ja sitten herkutteluhetkiin!
Täällä on vietetty niin Isänpäivää kuin PartyLite-kutsujakin. 
Kiitos vieraille käynnistä! 



Minä tein omalle isälle Isänpäivälahjaksi tuoretta pullaa. :)
Minusta näytti että pulla oli paljon mieluisampaa kuin jokin tavara. 


Viikkoon mahtui myös paljon nauruakin kera Ismo Leikolan! Olipahan vaan taas hyvät jutut, että sai vesissä silmin nauraa!


Ja sitten tämä murheenkryyni eli maitohammas.
Niin, niitähän minulla on vielä 4 kappaletta tai oikeastaan enää 3 ja murunen...
No, joku nyt ihmettelee miten sen on mahdollista. On se!
On ihmisiä, joilla on aikuisena, jopa koko eliniän pysyviä maitohampaita tai niin kauan pysyviä, kunnes lähtevät, jos lähtevät. Tilalle jää kuitenkin aukko, eikä rautahammasta... hampaanhan siihen kyllä saa, jos on valmis pulittamaan yli 1000e.

No, minähän kävin sitten viime viikolla poistattamassa tätä yhtä murusta, josta oli enää jäljellä vain osa, koska se oli jo niin haurastunut ja kulunut vuosien saatossa. Mutta, hammaspa olikin sitä mieltä, että minähän en täältä lähdekään. Eli se on siellä edelleen... mutta, hammas ei osannut ajatella, että minun pitäisi tehdä muitakin hommia, kuin murehtia hampaan kohtaloa ja sitä miksi se juilii tuolla suussa. Hammas päätti vähän muistutella vielä minua, että ei minua niin vain vedetäkään pois... tässä on nyt sitten mennyt buranaa yksi jos toinenkin, kera antibiootin. Kylmäkalle on ollut myös hyvä kaveri. Tänä aamuna sitten riitti. Marssin takaisin hammaslääkäriin, missä aina ystävällinen hammaslääkäri otti minut heti ylimääräisenä vastaan. Laittoi puudutusta ja laittoi jotain äärimmäisen pahanmakuista hoitavaa ainetta ja... ainakin toistaiseksi kipu on vähempänä. 
Hammas leikataan parin viikon päästä ja sekös minua jännittää, kun ei ole moista toimenpidettä aikaisemmin tehty. 
Kun löysin tämän Gunilla Worden kirjan " Sanna hammaslääkärissä" tulin heti rauhalliselle ja levolliselle mielelle. Kumma juttu, lapsena nämä kirjat olivat lempikirjojani ja sama vaikutus on edelleen. :)

Jos jollakulla on kokemusta näistä hammasasioista tai mistä tahansa muustakin, olisi mukava vaihtaa kuulumisia. :)

-Hampaankolosta Anne-