Kevättä ootellessa...

Hei ihanaiset!
Ette uskokaan,miten mukavalta tuntuu,kun saan kirjoittaa teille. Aina joku kuuntelee ja tsemppaa. :-)
Vaikka onhan niitä kuuntelijoita täälläkin,mutta joskus vieraammalle on helpompi avata syräntään.

Mulla on ollut nyt monta päivää sellainen itkupotkuraivari itseään kohtaan ja toiset ihmiset muka niiiin ärsyttää,vaikka muissa ei ois mittään vikkaa. Onneksi kotonani on kärsivällinen karhu,joka jaksaa kuunnella ja tarvittaessa murahtaa isosti.
Olen tässä tuumannut,että onkohan maailmassa muita semmosia ihimisiä,jotka tekkee aina niinkö toiset haluaa ja luulee vielä,että itekin haluaa sammaa,jos joku ossaa hyvin houkutella? Onko?
Ja sitte sitä taas miettii,että miks mää teen,vaikken mää oikeesti halua. Ooksää semmonen?

Mää ainaki oon ja aina mää mietin,että miks mää annan sen aina tapahtua ja sitte mulla mennee monta päivää ja yötä sitä pähkäilessä. Enkä mää voi olla kellekkää muulle olla vihanen ku itelle ja siks mua nyt kaikki risookin.

Kyllä mää nyt kieriskelen taas itessäni,mutta kai seki on pakko,että oppis ellää hyvin. Sitäkö ois aina niin pokeria opetella sanomaan ei tai joo tai ootappa mää mietin,joo kyllä mää oon nyt eri mieltä. :-D

Emmää varmaan koskaan opi.
Mutta,jottai hyvvääki on tässä mietinnän tuoksinnassa tullu mieleen,että huomenna pidän lettukestit lapsille,ku oon ne menny luppaamaan. No,se on vaan mielunen tehtävä!
Ja pittäähän sitä tätin aina jottain mukavaa keksiä.
Nytpä mää yritän alakaa maaten ja tuumaan huomenna asioita lissää! Voikaahan hyvin!

Oisin lisänny tähän narsisseja,mutta en osannu tällä näpytellä. Kait se kevät ja valo pian tullee! ;-)

-Anne-

Kiukku, kiukku, kiukku!

Hei Ystäväiset pitkästä aikaa!
Joulu tuli ja meni ja mukavaa oli. Oli ystäviä, hyvää syömistä, saunomista ja elämästä nauttimista.
Ja nyt mua kiukuttaa... eikö olekin ihmeellistä! :D

Ei vaiskaan, mua vaan niiiin ärsyttää tämä oma olo!
Miksi sitä pittää aina sortua kaikenlaiseen, olipa kysymys syömisestä tai juomisesta, ei kohtuutta missään. :D Ja sitten saa seuraavana päivänä olla, että ööh! Vaikka hauskaa on ollutkin, mutta mitä kaikkea nuo edellä mainitut tekevät kropalle, mielelle ja syvämmelle. Raastavaa, ärsytystä, inhotusta, läskistymistä, itseinhoa, ärsytystä ja vielä kerran ärsytystä.

Ilo on lopen lyhytaikainen. Ja nyt minä oon sen päättäny, että nyt siihen tullee loppu!

Ilmoittauduin Jutta Gustafsbergin Superdieetti-ryhmään ja nythän kaikki on vaan minusta itsestä kiinni. Eikös juu.
Ja yhtään selitystä ei enää, ei yhtään enää.

Uusi vuosi tuokoon tulleessaan paljon iloisia asioita, uusia kuvioita ehkä työsaralle, uusia ideoita omaan elämään ja ponnekkaan pohjan tulevaisuudelle. Kyllä, näin minä oon sen ny päättäny! Ja muutokset tapahtuu, jos niitä tullee! Mutta, näillä mennään!

Ah, täältä tullaan uusi elämä!
Kiitos ja anteeks! :D





Peeäs: Vedin pipon päähän ja painuin ulos tuulettamaan päätäni!

Ihanaa Uuden Vuoden odotusta, Kamut!

-Anne-

Kauniita ajatuksia jouluunne!


Tänä jouluna päätän, että minun on hyvä olla. Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä ja kuusen tuoksua, kynttilän valoa. Annan aikaa läheisille. Lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti!


Lämmintä joulumieltä toivottaen
Villa Emman väki







Lopuksi vielä haluaisin sanoa, että miten niin toivoisinkin jokaiseen perheeseen surutonta joulua. Joulua, jossa kaikilla olisi turvallinen olla. 
Toivon sydämestäni kaikille hyvää ja rauhallista joulumieltä. Vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan, anna aikaa itsellesi ja toisille. Muista nauttia, pysähtyä ja hiljentyä. 
Älä kiirehdi elämässä turhaan.
Kauniita ajatuksia jouluunne!



Tonttu Toleranssi

 Eilen oli tosiaan touhun päivä. Koko päivä tein jotakin ja villasukkien pohjatkin taisi kulua heti kunnolla, kun hiihtelin edes takaisin. Monenlaista tuli leivottua; kahvikehriä, karjalanpiirakoita, pikkuleipiä, suklaakuivakakku ja muffinit, jotka eivät onnistuneet...
Minä en hirveästi tee syömistä, kun ei sitä määräänsä enempää mene. Mutta, jotakin hyvväähän sitä pittää aina olla!

Tässäpä teille vähän kuvia meidän tv-huoneen jouluisesta ilmeestä!
Vaikka, itse sanonkin... en ole koskaan viihtynyt tässä huoneesta yhtä paljon kuin nyt. :)




Keskellä on pieni jakkara peitettynä pitsiverhoilla. Katsomme tosi vähän tv:tä, mutta silloin kun katsotaan, yleensä myös syödään jotain ja huone "huusi" pientä pöytää... siinä se nyt on... Ja Calle A. on myös huomannut, miten hauska sen taakse tai suoraan alle on kiva juosta ja lösähtää siihen! :D

Minun kukkaset on vähän kärsineet huonon pidon vuoksi ja tästäkin kukasta jouduin vähän leikkelemään... mutta katsokaapa mitä keksin siihen tilalle! Risu pihalta ja pallot siihen! Oksan olisi voinut vielä spreijata, mutta kun hätänen olen, niin en ehtinyt. ;)
 Ja aika tavaran kaupihtee... valkoista silkkipaperityyppistä pakkauspaperia oli jäänyt jemmaan... nyt se toimii lumena.
Kukka-asetelman saimme lahjaksi paikalliselta "rautakauppiaalta." Se on todella kaunis!


Kyllä nyt kelepaa joulun tulla!

Kerronpa teille vielä yhden hauskan jutun, kun eilen kuuntelin radiota ja siellä oli meneillään radiotoivekonsertti. Oli monenlaista soittajaa ihan Ruotsista ja Kanarialta saakka! Jotenkin ihanakin, miten tärkeää joillekin on saada soittaa ja laittaa Suomen sukulaisille jouluterveisiä. Yksi soittaja ihan kotisuomesta kuuletti olevan jo vähän jouluglögeissään ja kysyi toimittajalta, onko hän katsonut Tonttu Toleranssia? Soittaja kertoi katsovansa sitä joka päivä, muuten ei päivästä tule mitään. Toimittaja tarkensi ja kysyi, tarkoittiko soittaja Tonttu Toljanteria? Niin niin, se justiin, ootko kahtonut Tonttu Toleranssia?

Entäpä sinä, oletko katsonut Tonttu Toleranssia? :D

Ihanata Joulun aikaa teille kaikille!

P.S. Käy kurkkaamassa Joulublogista mitä sain eilen aikaiseksi. ;)

-Anne-



Jouluisia touhuja ja tohotuksia...

Hilipatihippaa!
Täällä ollaan ja ihana ihana ensimmäinen lomapäivä pitkällä joululomalla. :)
Tästä joululomasta aion nauttia täysillä, kun voin vain kuvitella, että tämä taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen laatuaan... kun armas työelämä kutsuu opintojen päätyttyä. Mutta, niitä ei mietitä nyt, vaan naatitaan!

Täällä on tapahtunut yhtä ja toista, välillä on ollut enemmän tai vähemmän väsymystä ilmassa. Opiskelun viimeiset puristukset veivät voimia omalta osaltaan ja silloin onneksi älysin hellittää otetta muusta elämästä ja keskittyä vain siihen, niin ei tullunna ressiä.

Eilen tosiaan sitten kurvasin kotia illan suussa, kävin reippailulenkillä (monen päivän tauko huoh!) ja aloin hoitamaan potilasta täällä kotona... "häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidelkaa nalleystäväämme..."
Ja voitteko kuvitella sitä virran määrää... kyllä mää on nyt niin happy!
Muutama silaus vielä ja meillä on joulu!

Tämmöistä ei ole kuunaan meillä nähtykään, että kaikki ois valmiina näin hyvissä ajoin. Paketit postitettuna ja toiset pakattuna nätteihin kasseihin odottamaan lahjan saajaa.
Ihania joulukortteja on tullut ja joukossa on ollut muutama aivan yllätyskin! ;)
Kiitos niistä kaikista ihanista korteista!

Tämän jouluaaton me vietämme kolmestaan (Calle A., hän ja minä) ja kyllähän tänne saapi tulla, mutta ei oo kukkaan vielä ilmoittautunu hotellimajotukseen...
Syömisvierahia sitten varmaan käy muina päivinä, että Tervetulloo!

Tänä päivänä aion tehdä jouluisia leipomuksia ja vierasvarraa, en kuitenkaan aio leipoa koko vuoden edestä...  Ja otan kinkun sulamaan ja ja... haen kuusen metästä! Ihan ite! ;)

Ja kurkkaahan vielä tuonne Jouluplokkiinkin, niin näät mitä täällä touhuttiin viime yönä!

Yks juttu, pittää vielä teille kertoa. Mehän oltiin viime viikonloppuna sukuloimassa ja Calle A. oli tokkiinsa mummulassa joululomalla. No, siellähän mummu oli kutsunut muitakin lapsia paikalle ja kaikilla oli niiiiin mukavaa.... oi, jospa oisin saanut olla mukana!!

Minä tein kaikille pienet joulupaketit, missä sisälsi pieni yllätys. Lapsille enkelipiparimuotit kera Pätkiskonvehtin ja mummu ja pappa saivat pienet tuikut namun kera. Ja Callelle tietenkin niin mainion herkullinen herkkutikku! Nam!


Ja katsokaapa mitä ihanaa saatiin takaisin!
Tyytyväinen Calle, jonka mielestä kotona oli ensin tylsää, kun ei ollu mittään tekemistä ja oli liian hiljaista... väsyttävää...


Mummu oli kirjoittanut pitkän kirjeen pikkujoulujen annista, Calle oli hauskuuttanut toisia omilla tempuillaan, toiset olivat leiponeet mummun kanssa pipareita. Ja Calle oli kuulemma istunut tuolilla ja syönyt herkkujaan pappaa vastapäätä! :D

On meillä hauska perhe! Moni kummaksuu tätä meidän elämäntyyliä, yhden miehen ja kissan kanssa. Callehan on meille aivan perheenjäsen ja muille sukulaisille samanarvoinen sukulainen kuin kuka tahansa. Kyllä monet ilot olisi jäänyt kokematta, jos sitä ei olisi ollut. 
Mietippä, miten hauska on aamulla katsoa kun nappisilmät tirkistelee vaatekaapin perältä raukeana tai miten joskus aamuisin sitä väsyttää, niin ettei jaksa ylös nousta. Ihan niinkuin ihmiset. Ja toisena aamuna kun kello soi, kuuluu iloinen hymähdys ja Calle on toivottamassa hyvät huomenet. Ja joskus kun höpsötellään, se katsoo - äiti älä, tuo on tosi noloa! :D

Toisille kissa on kissa ja koira on koira, mutta meille se on Calle. Ja piste. :)

Mistähän minä muuten aloitin, mulla tahtoo aina tuo mopo lähteä keulimaan, kun innostun. 
En minä ennää muista, mutta nyt kirjoitan vielä tuon joulublogin päivityksen ja alan suunnittelemmaan leipomushommia!

Lopuksi vielä kuva-arvoitus.
Mikä ei kuulu joukkoon?


(selvennykseksi, että meillä EI SAA makoilla kahvipöydässä.:)



Ihanata päivää teille kaikille, isoille ja pienille tontuille! :)

Niin ja jos te opiskelukaverit käytte kurkistelemassa tänne, niin ihanata joululommaa teillekin! 



-Anne-





Kuulumisia

Hyvää iltaa!
Minä oon täällä miettiny,että onko ne mun unohtanu iäksi? Ei vaiskaan. Jokkaisella varmaan omaa joulutohakkaa...
Täällä on kans emäntä menny pää kolomantena jalakana joka suuntaan,vaikka enpä tiiä onko nyt sittenkään niin kiirus ollunna. Kaikkeahan sitä voi aina keksiä.
Tentti on ohi ja akuuttia hoitotyötä on tällä viikolla ollut teoriassa ja käytännössä,liukas keli kun on ollut...
Tänään meille tulla tupsahti taas vähän punaista ja jouluista,vaikka eihän sitä punaista pitäny tulla. :-D
Huomisesta lähtien minä oon taas messissä,että pysykää vielä kyyvissä. :-)

Kuulumisiin,Anne




Hura huh hah hei...

Hei vain Ystäväiset!
Nyt on Villa Emman emännällä niin monta rautaa tulessa,että blogin seuranta ja kirjoittelu on ollut ihan Lumian varassa.

Mitä teille kuuluupi ja onko joulutohakkaa?

Minulla on sekä ja että,vähän kumpaakin. Tenttiin luku ja muu akuutti elämä on vienyt nyt aikaa ja olen oppinut työntämään kaiken "ylimääräisen" syrjään siksi aikaa.

Mutta,huomenna se jo vähän helpottaa,kun saa tentin tehtyä ja piiitkä joululoma alkaa perjantaina ja loppuu vasta Loppiaisen jälkeen.

Kirja-arvonnan voittajille on paketit matkalla ja monenlaista muutakin pientä pakettia on lähtenyt matkalle.

Mutta,nyt nukkumaan jotta huomenna olisi myrkytykset,hyperglykemiat ja muut hallinnassa. :-)

Mukavaa loppuviikkoa!

P.S. Potkukelkkani on hiekan päällä..
-Anne-

Kaikkein tärkeintä on olla onnellinen

Mukavaa maanantaita!
Olen ollut uutispimennossa nyt useamman päivän, johtuen lomamatkasta ja osin sähkökatkoistakin...
Mutta, täällä ollaan taas ja juttua piisaa!!


Tulin luvanneeksi julkaista tännekin tämän minusta kirjoitetun lehtijutun, mikä oli minusta niin huisin hyvä. ;) Meillä on paikallislehdessä sellainen tapa, että joskus on aina haastateltu jotain paikallista ihmistä (laadittu kysymykset, mihin vastataan). Aika kiva juttu, oppiipahan paikallisistakin jotain aina lisää. No, tällä kertaa minä olen nyt sitten päässyt oikein takakanteen puolen sivun jutuksi. :D


Ylitalon tuvan emäntä Anne asustelee miehensä ja Calle Aukustin kanssa ...
Calle Aukusti on viisivuotias kissa, joka on perheen ihana karvainen silmäterä. Annen vapaa-aika kuluu siirtelemällä tavaroita huoneesta toiseen ja kirjoittelemalla blogia. Mitä muuta hän tekee ja mistä haaveilee... siitä seuraavassa.

1. Mitä teet työksesi ja mitä olet opiskellut?
-Olen tällä hetkellä opintovapaalla ja opiskelen lähihoitajaksi. Aikaisemmalta koulutukseltani olen koulunkäyntiavustaja sekä lasten ja nuorten erityisohjaaja. Olen tehnyt elämässä monenlaista työtä kaikkien ikäryhmien kanssa, lähinnä erityistä tukea tarvitsevien kanssa.

2. Haaveammattisi lapsena?
-Poliisi ja parturi-kampaaja, joskus taisi olla opettajakin.

3. Paras lapsuusmuistosi?
-Kyllä ne taitavat olla serkkujen kanssa vietetyt hauskat hetket, joita vieläkin joskus muistellaan.

4. Mitä harrastat vapaa-aikanasi?
-Lähinnä sisustelen kotona ja siirtelen tavaroita huoneesta toiseen sekä kirjoittelen blogia. Joka viikko pyrin käymään useamman kerran lenkillä, kuntosalilla, sählyssä ja joskus myös kahvakuulassa. Joskus en tee yhtään mitään.

5. Jos saisit matkustaa mihin maailman kolkkaan tahansa, minne menisit?
-Olen käynyt kerran Thaimaassa ja haluaisin mennä sinne uudestaan.

6. Oletko koukussa johonkin tv-sarjaan?
-Katson todella vähän tv:tä, mutta kun katson niin tykkään sisustusohjelmista ja kotimaisista sarjoista.

7. Suurin paheesi?
-En tiedä onko se pahe, mutta ehkä itsensä arviointi ja arvostelu on joskus pahe. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen siihen millainen on. :)

8. Mistä kaverit jaksavat aina muistuttaa? (esim. pahin mokasi tai tekosi?)
- En muista, että minua olisi muistuteltu erityisemmin mistään. Joskus kuulen huumorisävytteisiä juttuja sisustamisesta ja huonekalujen siirtelystä.

9. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
-Se, että on tyytyväinen omaan elämäänsä. Elämässä pitää olla avarakatseinen ja tasa-arvoinen, kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta jokaisen voi kohdata kunnioittaen. Elämä myös nöyryyttää joskus, mutta aina kannattaa muistaa - että sieltä voi nousta aina ylöspäin. Kaikkein tärkeintä on olla onnellinen ja tehdä omasta elämästään itsensä näköinen.

10. Toteutumaton unelmasi?
-Joskus aion juosta vielä maratonin, ainakin jonkun lyhyemmän. Unelmiin kuuluu myös pieni putiikki, missä olisi kaikkea kaunista sekä kirjan kirjoittaminen.
" Ilman unelmia ei ole toivoakaan."

11. Elämäsi kolme tärkeintä esinettä?
-Vihkisormus, tietokone ja polkupyörä. (Muistan, että olen tärkeä, pääsen juttelemaan ympäri maailmaa samanhenkisten kanssa ja pyörällä pääsen kohti uusia seikkailuja!)

12. Jatka seuraavia lauseita:
Kun herätyskello soi... Tiedän, että taas alkaa uusi päivä ja nousen ylös, vaikka aika usein väsyttääkin.
En olisi koskaan uskonut... että uskaltaisin ajaa moottoripyörällä.
Olen aina halunnut... Elää hetken 60-luvun historiassa (autot, vaatteet, kampaukset)
Kierrän kaukaa... Sikapäivät ja muut ostosparatiisit  väen paljouden aikaan...
Minulla on tapana... keksiä yllätyksi ystäville ja omalle väelle.

13. Kysymyksesi seuraavalle piinapenkkiläiselle?
Mistä asiasta sinä olet elämässäsi onnellinen?


Ja nythän minua kiinnostaa, MISTÄ SINÄ OLET ONNELLINEN?

IHANAA PÄIVÄÄ YSTÄVÄT, LUMEN SULAMISESTA HUOLIMATTA!

-Anne-

Arvonnassa onnekkaat

Tittiritii!!!
Random.org on pyörittänyt arpakoneen numerot seuraaville onnekkaille:

Villa Emmassa-blogin kirja-arvonta meni Anonyymi-nimimerkille Susanna Häkkiselle! Onnea Susanna!

Olisipas ihana päästä taas virkkaamaan, ennen olin aivan hurjana siihen mutta nyt ei olevinaan aika riitä, eikä kirjastostakaan "ehdi" hakemaan ohjeita. Virkkaaminen on parasta terapiaa ;) susanna.hakkinen@hotmail.com

Joulu Villa Emmassablogin kirja-arvonta löysi tiensä Klaaralle! Onnea!
Mukana yhdellä arvalla. Mukavaa Joulun alusaikaa!



Paketeista löytyy myös luvatut pienet pehmeät yllätykset! ;)
Pahoittelen heti alkuunsa, että en ole sitten oikein taitava käsityöihminen ja käsiala on milloin kireää, milloin löysää... ihan kuin tekijäkin. Mutta, toivottavasti nämä pienet tiskirätit ilahduttavat päivääsi!

Tämä viikko on ollut hektinen ja nyt sänky kutsuu... juttua on tulossa taas paljon, mutta nyt HYVÄÄ YÖTÄ YSTÄVÄT!

-Anne-


Kiertoajelulla

Niin, minullahan piti olla etäpäivä tänään ja eikös se olekin juurikin tarkoitettu siivoaamisen, ideoimiseen ja kaikkeen sellaiseen, eikös juu. :)

Minua kiinnostaisi nyt suuresti onko kenelläkään muulla sellaista kuin sisustusmania? Kenties diagnosoimaton... Minulta se ainakin löytyy, aivan selvät oireet. 
Oirekuvaus: Jos yöllä ei nukuta, voi ihan hyvin käyttää sen ajan ideoimiseen, miten jonkun asian saisi vielä paremmaksi täällä kodissa. Mikä miellyttäisi enemmän silmää... Vaikka kuinka yrittää yöllä hokea itselleen, että höpsis, ala nyt nukkumaan. Kun aamu tulee, niin se muutos ON VAAN TEHTÄVÄ!

Ja kyllä mun nyt täytyy sanoa, että se kyllä kannatti. 
Olen tässä päivän aikana myös diagnosoinut itseäni, että ehkä se onkin juurikin niin, että jos ihminen ei ole tasapainossa kotinsa kanssa, niin siellä on levoton olla. Onko se just se Feng Shui? Nyt minusta tuntuu, että täällä on kyllä nyt Fengshuit niin kohdallaan että ei ikinä. ;)

Siksipä vähän kierrätän teitä nyt meillä ja pahoittelen heti alkuunsa, että nää kuvat ei ole kuin postikortista... Argh! No, joku päivä minullakin on kunnon kamera.


Meillehän tullaan tämän näköiseen eteiseen. Eteisestä löytyy vain yksi pitkä kaappi (missä ei säilytetä koko vuoden vaatteita ja vieraiden takeillekin löytyy tilaa. ) Istumatason alla on laatikot kengille, missä on kumimatot. Tosi hyvät! Ylhäältä löytyy kolme pientä kaappia, missä on ylimääräiset kengät, villasukat, pipot... Oven pielessä on foliokynttilöitä ja tulitikut ulkolyhtyjä varten. Aina valmiina!
Ja huomatkaa, emännän kumoset! Mää niin tykkään kävellä kumisaappailla, jos kehtaisin kulkisin niillä ympäri vuoden. :)



Sitte kö kahtoo toiseen suuntaan, niin näkkyy tämmöstä. Eli etteisaula ja keittiö/olohuone avautuu. Oven yläpuolella sisustusteksti "Kodit ovat sitä varten, että siellä voi säilyttää kaiken onnensa."


Ja tietenkin liitutaulu tervetulotoivotuksineen! TERVETULLOO!


No, sittenhän on tämä aula. :D



Tähän lasketaan avaimet ja muut tilpehöörit käsistä. Niin ja tietenkin peilattaan!


Tämä olohuonehan on teille kaikille jo tuttu. Olohuone/keittiö on meillä 50 neliötä.
Tässä ei nyt muuta muutosta tullut, kuin 3 nojatuolia risteili toiselta puolen huushollia tänne takaisin ja tuo vasemmalla oleva vanha 40-luvun lipasto tuli makuuhuoneesta tähän.
Sohva sai lissää täytteitä, niin ja olohuoneen pöytäkin tuli takaisin paikalleen.


Ja sittenhän on tämä sama vanha pöytä ja risat tuolit... Oisko kenelläkään vinkkiä, miten ruskeiden tuolien päälliset saisi pysymään paikallaan? Kenties joku jytymassa? Ruuvit eivät enää pysy kumipuussa, jos olisi oikeaa puuta, olisi helpompi korjata.


Sitten kurkistus keittiöön päin. Tässäpä meiltä löytyy monenlaista kaappia ja laatikostoa ja tämä keskellä oleva saareke on ihan paras ratkaisu! Tykkään!
Ikkunaan tuli uudet verhot (vanhat) ikkunaan rottinkisydän hyllyn päältä.


Oho, Callen eväätkin on jääneet kuvaan. Hups! :D



Vähän punaista... Kaikki selkeästi punaiset keräsin tähän leivinuunin eteen. 



Vähän punaista löytyy kuitenkin myös keittiöstä.



Vanha peili etsi paikkaansa. Laitoin sen lyhdyn taakse tuomaan lisävaloa.


No, nyt tämä huone olisi kierretty. :) Sitten eteenpäin!


Ja makuuhuoneeseen! Huomaatteko, mitä muutosta tänne on tapahtunut?
Ei muuta, kuin tumman, vanhan lipaston tilalle on tullut modernimpi, valkoinen lipasto. Ja ero on huomattava! Tykkään! Huone on kaikenkaikkiaan paljon raikkaampi!


Meillähän kaikissa huoneissa on vähän "kokoelmaa." Osin omasta halusta, osin pakosta...




Meijän makkarissa on kaksi oviaukkoa, toinen eteisaulaan ja toinen toisen suuntaan.


Eli kodinhoitohuoneeseen ja tv-huoneeseen.


Kurkistus kodinhoitohuoneeseen...


Ja tv-huoneeseen...


Ja tämähän huone on ollut meillä aina sellainen, mikä on "elänyt" koko ajan... 
Ja tätä ratkaisua olen miettinyt myös pitkään, mutta eipähän vain ole tullut alettua vaihtamaan...
Eli, olohuoneen tv-taso siirtyi tänne, valkoinen lipasto täältä makuuhuoneeseen ja siellä ollut olohuoneeseen.Verhot vähän eri tällille ja ruskeat nojatuolit kiikkutuolin kera tänne. :)



Harmi, kun ei näihin kuviin saa sitä tunnelmaa mukaan...


Kiikkustuolin nurkasta katsottuna. Oikealla kylpyhuoneen ovi, edessä keittiö ja vasemmalla kodinhoitohuone/makuuhuone.



Ja taas ollaan keittiössä. Eli voipi kiertää vaikka ympyrrää... :)

Sitten jos sulla on nyt hyvät neuvot, miten saa kalkkisaostumat räjäytettyä kylpyhuoneen laatoista ja listoista, niin tänne nyt kaikki vinkit!! Kiitos!

Kiva, jos jaksoit kiertää melkein kaikki huoneet. Vielä jäi Callen kamari, kodari, wc ja se Spa-osasto esittelemättä. ;)

Nyt vain odottelen syömämiestä perunamuusille ja makkarakastikkeelle! Nam! 

Vielä tähän lopuksi annan hieman tunnustuksia eteenpäin. Olen saanut tällaisen kauniin tunnustuksen
jo aikaisemmin Kamarinnurkasa-blogista sekä jokin aika sitten Elämäntaika-blogista. LÄMMIN KIITOS MOLEMMILLE! Kaikki tällaiset lämmittävät mieltä kovasti ja tuovat intoa kirjoittamiseen. KIITOS KAIKILLE KUN SEURAATTE NÄITÄ HÖPINÖITÄNI! OLEN SAANUT MONTA UUTTA YSTÄVÄÄ! (SYRÄN) -> Olisin laittanut, mutta en tiedä, miten se laitetaan. ;)


Mietin pitkään, kenelle tunnustuksia annan. Montakin vaihtoehtoa olisi ollut ja teidän kaikkien blogithan on aivan ihania, osa oli tällaisen jo saanut ja osa oli laittanut eteenpäin... joten siispä päätin valita omasta blogilistastani VALKOISEN LEINIKIN JA RUUTUOVEN TAKAA-blogit!

Kurkistelen aina silloin tällöin näihin blogeihin ja joskus jätän pienen viestinkin. :) Kummassakin kodissa on harmoninen tunnelma.


Mukavata iltaa, Ystävät!

-Anne-



Pyhät ohi, paluu arkeen koittaa...

Hei taas!
Monenlaista asiaa on taas mielessä ja hetikin asiasta kolmanteen...
On se jännä, miten se tämä blogikirjoittaminen koukuttaa. Meillä oli niin ruuhkaa koneen ääreen tänä viikonloppuna, että tyydyin sitten katselemaan kirjoituksianne vain Lumiani kautta. Ja kylläpä se toisaalta on hyvä ottaa vähän etäisyyttä tähän masiinaankin.

Olen tässä miettinyt, että koska itse olin niin äärimmäisen tyytyväinen lehtijuttuuni, niin haluaisitteko tekin päästä osalliseksi sen lukemisesta? Mietin kyllä jo sitäkin, että onkohan se liian tyrkkyä, mutta ainahan jutun voi ohittaa, jos ei jaksa lukea. :D
Minusta juttu ja kuva oli ihankin justiinsa minun näköinen ja oloinen. Että, oppisittepa ainakin tuntemaan paremmin, millainen immeinen täällä raapustellee... Mitä mieltä ootte?

Ja sitten se kolmas asia, mihin alussa jo viittasin. Se joulu... mun on pitänyt välillä oikein nipistää ihteeni, että eihän nyt vielä mikkään joulu oo, vaan Itsenäisyyspäivähän se oli tässä välissä. No, mää nyt vaan oon jo niin joulufiilingissä, että tuppaa unohttummaan... Haittaakse?

Mitä mieltä olitte Itsenäisyyspäivänjuhlista? Minulle se oli aluksi järkytys, kun tilaisuudesta oli tehty niin teatraalinen, mutta sittemmin asiaa paremmin pohdittuani, niin olihan tämä juhla varmasti lähempänä itse niitä ihmisiä, jotka ovat omat ponnistuksensa tehneet meidän Suomen Itsenäisyyden ja vapaamman kansalaisuuden puolesta.

Minäpä näytän vähän pari räpsyä, mitä me on nyt tehty ja laitettu.


Ostin aivan upean tähtikankaan täältä edulliseen hintaan!



Tämä kynttiläsomiste löysi meille tiensä paikallisesta Agri-Marketista. Tuumasin tässä yhtenä päivänä, että lähden käymään naapuripaikkakunnan kaupoissa. Tovin mietittyäni ajattelin kannattaa paikallisia pieniä yrityksiä. Samalla huomasin, että myös täältä löytyy kaikenlaista eikä ollenkaan aina niin kallista. Ja jos ei oman paikkakunnan pieniä kauppoja kannata, ei täällä kohta enää mitään olekaan. Viimeinen sammuttaa valot, niinku joku on sanonut...

Samalla kauppakierroksella tulin osallistuneeni MLL:n Joulupuu-keräykseen ( tai en tiedä, mikä se on oikealta nimeltään). Siinä kuitenkin puusta valitaan yksi lappu, mihin on kirjoitettu esim. poika 12v. Sitten ostetaan joku n.15e tarpeellinen lahja kyseiselle lapselle, paketoidaan ja viedään liikkeeseen, mistä ne sitten jaetaan paikkakunnan vähävaraisille lapsille tai muuten apua tarvitseville perheille, jotka "puun lapsiksi" on valittu. Monimutkaisesti selitetty, mutta ymmärsitte varmaan.

Useana vuonna olen aikonut tähän osallistua, mutta aina laput ovat loppuneet, ennenkuin olen havahtunut.

Hienoa, että täällä järjestetään tuollainen juttu!


Sitten kuusiasioihin... etukuistillemme tupsahti tälläinen kuusi... mutta katsoppas mitä muuta pimeydestä voi pilkistää!


Tadaa! Tonttu voi kurkistella ikkunan takana. ;)



Jo viime vuonna haaveilin, että saisin laitettua lyhdyt palamaan koko joulukuuksi omaksi ja muiden ohikulkijoiden iloksi.
Opinpa siinä samalla, että on eroa onko ruuvivääntimessä torx-ruuviväännin vai tavallinen... tiedättekö... se ei pyöri... tai pyörii se, mutta ei mene puusta läpi ja saattoihan siinä muutama naapurikin saada kuulla, kun emäntä oli postilaatikolla vääntimineen...


Mutta, lopussa kiitos seisoo ja meillä on komia postilaatikkorivistö! 
P.S. Siirsin kuulkaa myös postilaatikkoa sijansa sivuun... ihan ite!


Nyt meillä on joulu sekä etupihalla...


että takapihalla!




Pahoittelen huonoa kuvanlaatua...

Niin ja P.S. jotta joulunsisustus ei kävisi tylsäksi, pallot suun muut vimstaakit sai lähteä tästä ja nyt se on taas entisellään. Paljon parempi.


Kurkista joulublogista vielä, mitä muuta täällä on tapahtunut! ;)


Hirveästi on asiaa ja ihan vielä viimeisenä silauksena on pakko hehkuttaa, että mää oon jaksanut juosta!! Itekseen menee jo 2km, kaverin kanssa jopa 4km!! Wuhuu!! Läski lähtee sittenkin ja on aivan huipputunne juosta sitä karkuun tuolla tienpäällä! :D

IHANAA VIIKKOA TEILLE IHMISET!

t. Urheiluhullu