Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollaakseen ihanaa!


Olen viettänyt ansaittua vapaapäivää ja voi, kuinka monenlaista ajatusta olenkaan saanut tehtyä. Huomaa, sanoin ajatusta... Kyllä, olen oleskellut vapaapäivänä, olen istunut ja vain ollut...mutta, olen ajatellut.

Eilen työpäivän päätyttyä ajoin naapuripaikkakunnalle asioille, kiertelin ja kaartelin Halpa-Hallissa ja lopulta mukaani tarttuivat nämä ihastuttavat pallokuvioiset mukit.

Kolme mukeista ovat vaaleanpunaisia ja kolme turkooseja.
Kuvissa kupit näyttävät enemmän sinisävyisemmiltä.

Kupit sopivat mainiosti meidän vaaleanpunaisen kahvikannun kanssa.


Tätä kakkutarjotinta pyörittelin kädessäni jo viime kerralla, mutta sillä kertaa nuukuus vei voiton. Hintaa tarjottimelle jäi n.10e verran.

Eikö olekin kaunis!




Pitkästä aikaa päätin käydä myös kirjakaupassa, jonne uusi yrittäjä oli tehnyt mukavan piristäviä muutoksia. 

Sieltä mukaan tarttui näin kauniita juttuja!




Korttihyllystä löytyi ihastuttavia kortteja, joissa on sanomaa.




Iloa päivääsi!

-Anne-


Tänään...





Tänään
 minä tartun mahdollisuuksiini
kaksin käsin,
enkä päästä niistä irti.

Tänään
päätän olla oma itseni
niin täydesti,
etten voi kadottaa itseäni
enää hetkeksikään.

Tänään elän hetkessä
olen siinä niin läsnä
että mieltäni kirvelee, 
sillä se ei pääse enää
sekoittamaan päätäni.

Mieleni on hiljennyttävä
väistyttävä sivuun 
lopullisesti.





Kauniin ajatuksen löysin täältä.

Ihanaa iltaa Sinulle!

-Anne-

Juhannustunnelmia

 Juhannus oli ja meni, osin vapaalla ja töissä. Kelihän oli aurinkoinen, muttei liian lämmin.
 Mutta, tästähän se kesä vasta alkaa!

Villa Emmassa Juhannusta vietettiin tietysti herkutellen, saunoen, ystävien seurasta nauttien ja ehdittiinpä siinä illan päälle vähän urheiluakin harrastaa frisbeegolfin muodossa.






Callen Juhannuksen hiirisaalis ylsi tämän vuoden ennätykseen... peräti 7 kappaletta ja vielä "narun nokasta." Meillähän ei tässä hiiriä näy, mutta jostain tuolta heinikosta niitä näköjään löytyy kun malttaa oikein hipihiljaa odottaa... Ja äiteellehän ne piti terassin viereen tuoda esittelyyn, notta äitee sai niitä lapiolla heitellä kauemmas. :D




Uusi grilli on kertakaikkisen mainio ja koko ateria tulee kerralla.
Mutta, missä on makkarat? ;)


Kuten huomaatte, grillattavista löytyi monenmoista hyvää muttei makkaraa. ;)





Onko juustokeitto/punainen hera sinulle tuttua? Meilläpän se on Juhannuksen ehdoton perinneruoka ja seurakuntatalolta käydään ostamassa sitä litratolkulla... meillekin sitä tuli 10L! Mitä isommat kokkareet ja kylmänä, sen parempaa...








Työt kutsuu taas, joten ihanaista viikkua sulle!
















Peeäs, kerroppa mikä sun Juhannuksessa oli mukavinta?

-Anne-

Turkoosin sävyjä

Huomenta Ihanuudet!
Yö on nukuttu, aamulla en olisi viitsinyt nousta ollenkaan... vähän on flunssainen olo ja joka paikkaa kolottaa... mutta, kun oikein pakottaa itsensä niin ehtii tehdä vielä monenlaista ennen töihin lähtöä ja kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan, kun sai aikaiseksi.

Juhannusvieraille tiedoksi, että uunissa valmistuu täytekakku ja itsetehty jäätelö odottaa syöjäänsä. ;)

Illalla kuuhastelin terasseilla myöhään ja vihdoin sain kaiken valmiiksi. 
Tosin kukat ja somisteet vielä puuttuvat, kun näyttää tuo keli niin epävakaiselta, että laitetaan ne sitten vasta Juhannuksen kynnyksellä.
Sen voin paljastaa, että jotain fiftari-tyyliäkin löytyy... ;)



Oletko huomannut, että alat kerätä ympärillesi jotain tiettyä väriä ja pian huomaat, että sitä on vähän siellä sun täällä? Meillä turkoosi on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa ja nyt sitä löytyy pieninä pisaroina monesta huoneesta.

Makuuhuoneeseen sitä on tupsahtanut enemmänkin.




Millaisia värejä sinulla on mielessä tänä kesänä?

-Anne-


Tummaa pintaa terassilla


Tässäpä vähän esimakua, mitä täällä on viime päivinä puuhailtu... Etu- ja takaterassi ovat saaneet pintaansa upean tumman sävyn. Sävy muistuttaa lähes venetervaa, lähemmin mustan ja ruskean sekoitus ripauksella harmaata...

Portaat ja muut osat kuistin alaosasta odottavat vielä maan korotusta ja kaikenlaista muuta, mutta niidenkin aika tulee sitten joskus...

Tuskin maltan odottaa, kun saan esitellä teille kunnolla uudistetut terassit.

Mutta, nyt puuhastelemaan... Viimeinen vapaapäivä vetelee viimeisiään, jääkaappi pursuaa Juhannusruoista, imuria vielä pitäisi pyöräyttää lattialla ja jotain hyvää taas taikoa kahvipöytäänkin... Peeäs, olen jäänyt nyt vähän koukkuun erilaisiin kuppikakkuihin...

Täällä on hitokseen kylymä, eikä Juhannuksesta tietoakaan... mutta... kesä on silti sydämessä!

Aurinkoa sydämiinne!

-Anne-

Tervetuloa eteiseen!


Ihanaista päivää teille Muruset!
Ja ensinnäkin suuri kiitos niistä kaikista kauniista sanoista, joita sateli edelliseen postaukseen. ♥ ♥ ♥
Minulla on vielä tämä ja huominen vapaata ja hommiahan riittää. En vain tiedä, mistä tämä laiskuus meinaa nyt iskeä ja sekös meinaa pistää vihaksi. Noh, aamusta kyllä ihan reilusti köllöttelin sängyssä ja katsoin piiiitkästä aikaa sängystä käsin tv:tä. 

Ulkona on niin maan peijakkaan kylmä, että kyllähän tuonne on pipo laitettava päähän, kun ulkohommiin lähden... Etuterassi sai eilen uutta väriä pintaan ja tänään tai viimeistään huomenna myös takaterassi... Kaikki ylimääräiset romppeet vaan täytyy saada ulkoistettua sieltä ensin pois.

Mutta, tässäpä vähän meidän eteisestä kesäisempää ilmettä.


Tämän lyhdyn löysin joulun alla edullisesti Halpa-Hallista ja kauan pyörittelin sitä, mihin sen voisi nyt kesällä laittaa kun on kuitenkin niin kaunis. Ja tsadaa!!
Kätevä emäntä keksii myös kannelle oman käyttötarkoituksen. 



PartyLiten somisteet ja ihanan tuoksuiset tuikkivat pääsivät eteisen penkille antamaan raikasta ilmettä. Tarjottimen pohjalla liinan virkaa toimittaa kesäinen lautasliina.




Mutta, nyt konneet hurisemaan ja emäntä kartanolle, muuten ei tuu taas mittään!

Pitäkäähän hatuistanne kiinni tässä tuulessa ja tuiverruksessa! ;)

-Anne-



Olen onnellinen...

Onnellinen... niin... se on niin jokaisen oma juttu.
Olen pitkään miettinyt oman elämäni onnellisuutta ja sitä, mistä asioista voin olla onnellinen. 
Niitä asioita on paljonkin. 
Ilman elettyä, joskus kovaakin elämää- en olisi tässä, enkä osaisi välttämättä nauttia nyt juuri tällaisista asioista kuin tällä hetkellä.

En olisi niin rohkea tekemään omia valintoja. En uskaltaisi kokeilla uutta miettimättä, mitä muut ajattelevat. En uskaltaisi tulla ja mennä- ELÄÄ.

Viimeinen kulunut vuosi on tuonut elämääni paljon uusia asioita.
Vaikka vuoden aikana on ollut surua, haikeutta ja poisantamisen tuskaa- olen silti saanut tilalle aivan uudenlaisen elämän, mistä en olisi koskaan voinut edes haaveilla.

Olen alkanut taas muistaa kuka olen, mistä olen haaveillut, mistä asioista tulen onnelliseksi.
Olen alkanut myös toteuttaa niitä asioita.




Olen rakastunut erilaisiin kukkiin...






     Olen rakastunut erilaisiin tuoksuihin ja yrtteihin...


Olen alkanut leipomaan enemmän. Kokeilen rohkeasti uusia reseptejä ja huomaan, että minäkin osaan!




Olen löytänyt kauneutta ympäriltäni...



Rakastan kaikkea sitä mitä näen ikkunastamme...




Yhtenä yönä tein päätöksen... Jonkun mielestä varmasti uhkarohkean, hullun ja päättömän... vailla älyä olevan... Irtisanoin itseni vakituisesta työstäni.




Olin yllättynyt kun sain puhelun... kutsun läksiäisjuhliin. En arvannut, että sellaisestakin asiasta muistetaan... Siellä kuitenkin huomasin, että olin ollut arvokas ja pidetty, tiesinhän sen toki itsekin- mutta en aina sitä muistanut enkä uskonut. Meitä rohkeita oli siellä muitakin... Pidettiin kauniit puheet, joimme kahvit ja saimme vielä ihanat muistamiset lahjaksi.
Ei, minulla ei ole tiedossa toista vakituista paikkaa. Tiedän työni vain syyskuulle asti. En kadu päätöstä silti hetkeäkään. Jos en jätä mitään taakseni, en voi koskaan päästä eteenpäin. Lupasin olla käytettävissä jos tarvitsevat, menen silti kohti uusia haasteita.

Minulla ei ole selkeää päämäärää, elän päivän kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan.
Rohkeaa, eikö totta? Olen saanut paljon kannustavia kommentteja, mutta myös kysyviä mielipiteitä; Miksi?
Niin, miksi olisin jäänyt? Miksi olisin kouluttautunut lisää ja jäänyt silti tekemään samaa työtä ja miettimään, miten voisin päästä eteenpäin.

Uskon, että elämä kantaa- siksi!

Vuosi sitten, en olisi voinut kuvitella että otan itsestäni kuvia ja jaan niitä koko maailman kanssa.
En olisi voinut kuvitella että minä, joka salaa aina olen haaveillut fiftari-tyylistä, uskaltaisin kokeilla sitä. Antaa vaan mennä ja tuntea itsensä uudelleen.

Mutta, tässä nyt olen! Onnellisempana kuin koskaan!



  Nyt ymmärrän, kun joku on joskus sanonut, että silmäni ovat kauniit. Niin minustakin!
Olen vain piilottanut ne erilaisten silmälasien taakse... Onneksi on keksitty piilolinssit, millä voin nähdä saman kauneuden.


Olen onnellinen myös siitä, että saimme monen vuoden pohdinnan jälkeen hankittua upean ja meidän tyyliin sopivan kaasugrillin. Olen onnellinen myös vahvasta grillimestaristani.



Olen onnellinen myös siitä, että takapihaltamme avautuu upea maalaismaisema.
Kaikkea mitä on tämän ja terassin välillä... voin hypätä sen yli... Antaa katseen liitää yhä kauemmas ja kauemmas... Kaikki se, mikä on laittamatta, kaikki se rehoittava heinikko... laittamaton piha... Kaikki se, on lakannut häiritsemästä. Kaikki valmistuu, kun sen aika on.

Voin nauttia pihassa siitä kohdasta, mikä on mieluisinta. Voin katsoa kauniita asioita.
Voin ohittaa sellaiset asiat, mitkä eivät miellytä silmää... Voin elää tässä ja nyt.
Uskomalla siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan.


" Ensin pitää olla unelma, uskoa siihen ja kun se on ovella, tarvitaan vain hippunen rohkeutta toteuttaa se!"



Kauniita ajatuksia päivääsi!

-Anne-



Kesän makuja

Kesäisiä makuja, herkullisia hetkiä.
Raparperipiiras, Olkaa hyvät!



Alkuperäinen ohje löytyy täältä. 


                                                               Kesäisin ajatuksin, Anne

Pommes Anna / Perunakakku

Seuraatko ruokaohjelmia? 
Minä hyvin satunnaisesti, jos sattuu kanavalle sattumaan. Usein olen kyllä huomannut, että niistä saa kyllä mainioita vinkkejä ja yksinkertaisillakin nikseillä voi uudistaa vanhaa ja totuttua tapaa.

Tämäkään ei mennyt ihan niinkuin Strömsöössä, mutta sieltä ohjeen kuitenkin nappasin.

Perunakakku sopii mainioisti ruoaksi salaatin kera, mutta meillä se syötiin kahvin kanssa "lounaana" ennen töihin menoa ja hyvää oli!

Nälkäkään ei ollut moneen tuntiin, silti ei kuitenkaan tullut ähkyä oloa, vaikka ainekset aika raskaita ovatkin.

3 pakettia pekonia
tuoretta timjamia maun mukaan
5-6 perunaa
3 omenaa 
(perunoiden ja omenien määrä riippuu vuoan koosta.)


Irtopohjavuokaan asetellaan pekoneita ympyrän muotoisesti. Videosta huomasin, että minulla oli vähän eri tyyli laittaa. Pekonia meni 3 pakettia.


Pekonien päälle tuoretta timjamia. On muuten mainio pitsan tai minkä tahansa suolaisen tai salaatin päälle.


 Voisulassa pyöritellyt perunat ja omenat timjamin päälle...


Paketti kiinni...



Sopivan kokoinen leivinpaperi tiiviisti painellen...


Painoksi pienempi kakkuvuoka sekä erilaisia kuppeja. Minä laitoin myös kiven. :)


Uuniin 200 astetta, n.1h.

Paiston loppuvaiheessa vuoassa on paljon rasvaa, mikä kannattaa kaataa pois erilliseen astiaan. Laita kakku vielä hetkeksi uuniin ilman painoja ja leivinpaperia.

HUOM!
Jotta säästyt uunin pesulta, laitan uunin pohjalle leivinpaperi... 

Kun kakku on valmis, anna sen vetäytyä jonkin aikaa vuoassaan ja laita sitten näyttävästi tarjolle.
Meillä ei ehditty tarjoilukuvaa ottaa, kun kaakku oli uunissa, syömämiehet pöydässä ja minulla kiire töihin... :)

TÄÄLTÄ löydät Strömsöön ohjeen (7 minuutin kohdalta).

HERKULLISIA HETKIÄ AURINKOISEEN PÄIVÄÄN!

-Anne-