Kodinhoitohuone muutoksen kourissa

"Ja siitä se ajatus sitten lähti..."

Pari päivää sitten tunsin väsymystä, ärtyisyyttä ja kaikenlaista inhoa siivotonta kotiamme kohtaan. Töistä tullessa illalla kävin lenkin uudessa marketissamme ja mukaan tarttui muutama edullinen innostaja. Ja kuten lause kuuluu... siitä se ajatus sitten lähti!



Kodinhoitohuone, kodari, pyykkitupa... mikä se kelläkin onkaan.
Meillä se alkoi muistuttaa emännän (ja varmaan isännänkin) laiskuuden, vetämättömyyden ja kaikenlaisten tekosyiden jälkeen lähinnä kierrätyskeskukselta.

Muutaman koneellisen, pölyjen pyyhinnän ja pienten uudelleen järjestelyjen jälkeen hommat alkoivat taas maittamaan.


Ja tämmöinen siitä sitten tuli.
Käynti ystävällä kylässä sai hoksaamaan, että puulaatikkoa voi käyttää näinkin oivallisesti. 
Kiitos ideasta, S ♥


PartyLiten led-kynttilä pääsi paremmalle paikalleen ja täällä se iltaisin näyttää tunnelmavaloa, kun pyykit pyörivät...




Kaikenlaista muutakin muutosta tuli samalla tehtyä... vielä on siivoamatta sauna, wc, ja kaappeja tietenkin...mutta, kaikki aikanaan... ja ikkunoita ei kannata edes katsoa! 

Mutta, niistä lisää ensi kerralla.

Aurinkoista pakkaspäivää! ♥

Kirppistelyä viikonloppuna

Hip hei!
Viikonloppu meni vauhdikkaasti useiden synttäreiden ja kirppistelyn parissa. 
Meilläpäin oli eilen täällä kirppispäivä vanhalla seurojentalolla, mikä on nykyään yksityisomistuksessa. Eipä olisi paikkaa uskonut enää samaksi seurojentaloksi. Niin oli hienosti paikat laitettu, niinkuin putiikissa ikään.

Kirppikseltä löytyi kuvissa näkyvien tuotteiden lisäksi 10 myyjää, jotka myivät omissa pöydissään omia tuotteitaan. 

(Pahoittelen kuvien huonoa laatua).


Ostosaikaa oli 10-17, suurin ostosryntäys taisi olla aamupäivästä puoleen päivään. Mukavasti kuitenkin väkeä riitti vielä iltapäivällekin. Neljän jälkeen kauppa hiljeni ja myyjien oli aika lähteä kotiin. 

Moni tavara vaihtoi omistajaa ja kuvassa näkyvät koulutaulut olivat erityisen suosittuja.


Paikalta löytyi myös "kenkientaivas." Kuvassa vain osa siitä. :)


Vanhan tavaran ystävät löysivät myös omansa.


Muutamia ostajia tuli iltapäivällä vielä uudelle kierrokselle, mikä oli mukava yllätys!
Asiakkaita oli tullut myös ulkopaikkakunnalta, mikä on aina positiivista.




Minäkin sain tavaraa ja lähinnä vaatetta kaupaksi. Mitään suuria tavoitteita ei ollutkaan. Kunhan tavarasta pääsi eroon. Osa piti tuoda vielä kotiinkin, mutta eiköhän niillekin uusi paikka löydy. 

Ja tulihan sieltä tehtyä myös pieniä sisustusostoja, joista myöhemmin lisää. 


Uusi kirppispäivä Leppälahdessa on su 29.11.

Miten sinun viikonloppusi meni?


Prinsessan elämää

Muistatteko, kun muutama postaus aikaisemmin kirjoitin aiheesta " Elämäni Prinsessana."
No, jos nyt ei ihan rinsessa niin herttuatar kuitenkin. Tai ainakin jokin kyökkipiika parhaimmissaan.

Niin ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kun oma olo ja ulkonäkö on kunnossa, voi muukin keho paljon paremmin. Eikä siihen tarvita aina välttämättä käyntejä kosmetologilla tai kampaajalla. Joskus pelkkä hiusten pesu ja kunnioitus itseään kohtaa riittää.

Oletteko katsoneet Vuosia nuoremmaksi ohjelmaa?
Jos ette, niin suosittelen lämpimästi. Siinä jos missä totuus todellisuudesta tulee esille ja naisista on kuoriutunut todellisia prinsessoita.

Itse olen laihduttanut, lihonut, laihduttanut, elänyt, laihduttanut ja lihonut vuosien aikana. Koko ajan olen silti ollut tyytymätön itseeni. Nyt olen oivaltanut yhden todella helpon konstin, mikä ainakin minulla on auttanut moneen asiaan.

Juon 3L vettä päivässä. Siis niinkin yksinkertainen asia kuin raanavesi. Aamulla täytän tyhjän 1,5L limsapullon täyteen ja se kulkee mukanani töissä, autossa ja kotona. Päivän aikana juon yhden pullon, illalla toisen. Joskus voi olla, etten ole "ehtinyt" juoda päivän aikana kuin puoli pulloa. Nukkumaan ei mennä, ennenkuin 3l on juotu. Eikä minun tarvitse enää hypätä päntiönään wc:ssä.

Juomista olen harrastanut nyt säännöllisesti reilun kuukauden. Vaikka iho kukkii, se myös hehkuu.
Kaapeista on löytynyt monet vaatteet, mitkä oikeasti menevät päälle eivätkä edes purista.
Toki olen syönytkin vähemmän, mutta syömistä en ole juurikaan kontrolloinut. Herkut jäävät viikonloppuihin, mutta viikolla syön vähän mitä sattuun. Siihen täytyy vielä tehdä parannuksia...

Lähinnä minun ongelma on se syömättömyys, että sekään ei ole hyväksi.
Lisäksi olen syönyt nyt viimeiset puoli vuotta monivitamiinia, sinkkiä ja b-vitamiinia. Aikaisemmin hauraat kynnet ovat nyt paljon paremmat.

Työpäivän aikana en ehdi aina syömään. Sitä varten minulla autossa kertakäyttölusikoita, jolloin voi autossa syödä rahkan tai joskus ostan Nutrilett-patukan suklaapatukan sijasta. En ole tutkinut, mikä patukka on terveellisin, mutta olen ajatellut että on se paljon parempi kuin karkkihyllyn suklaapatukka.

Itsensä täytyy oppia hyväksymään ja ylipainoinenkin voi näyttää kauniilta.
Minulle itseni hyväksyminen ei ole ollut koskaan helppoa, mutta näköjään siihenkin voi oppia. Pikkuhiljaa. Miksi verrata aina itseään muihin, sisinhän on kuitenkin tärkeintä ja se, että itsellä on hyvä olla.

Olen kertonut teille jo monta kertaa, miten sinnikkäästi yritän kasvattaa hiuksia. Vuosiahan minä olen niitä kasvattanut, mutta sitten jossain vaiheessa sinni on loppunut. Mutta, tänä vuonna ei. Viime vuonna hiukseni olivat aivan lyhyet, tänään ne ovat tällaiset.


Niskasta ne ylettyvät juuri ja juuri kiinni, kun oikein pinneillä laittaa, mutta siellä on ne ovat. KIINNI! Tätä päivää on odotettu. Ja voitteko kuvitella. Kun eilen olin jo kolmatta päivää rinsessana, mieheni kysyi illalla olenko käynyt parturissa! :D Siis ei IKINÄ, vaikka olisi miten laitettu, ole kysynyt. Että, kyllä sieltä rinsessa kuoriutuu päivä päivältä! ♥

Vähänkö mua ois hykerryttänyt!


Eilen kun katsoin Vuosia nuoremmaksi ohjelmaa, naureskelin itsekin ensin aluksi tälle kyseiselle Kaijalle ja siitä, millainen hän oli kaikessa vaatimattomuudessaan. Mutta, mikä vahvuus Kaijalla oli! Siis niin mahtava huumorintaju, että siitä oli oksat pois. Syvältä paistoi kuitenkin se arvostus itseään kohtaan, että ihan mitä tahansa ei halunnut laittaa yllensä ja oli monessa asiassa hyvin epäileväinen. Ja mikä upea nainen hänestä muotoutui!

Olen ylpeä sinusta, Kaija ja kaikki muut ihanat naiset ja miehet!


Joskus mieheni on kysynyt, että mitä varten sinä nyt laitat. Aika usein vastaan, että ihan kuule itseäni ja siinä samalla sinuakin. :D 
Mutta, kaikista eniten itseäni varten. 
Jos itsellä on hyvä olla ja on tyytyväinen itseensä, näkyy se varmasti myös toisellekin.


Tuosta pannasta vielä puheen ollen. Itse olen ostanut tämän paikallisesta Hius- ja kauneushoitola Hetkestä.  
Pannan toinen puoli on ohutta kuminauhaa, minkä ympärille hiukset kieputetaan rennosti.
Pidemmät hiukset saa vielä kauniimmasti, mutta minä olen nyt vasta tällainen "aloittelijaprinsessa."

Hiusten kieputus onnistuu myös nahasta tehdyn pannan ympärille, mutta tämä ohuempi pysyy minulla paremmin päässä.


Suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä prinsessapäiviä. Ihan vaan arjessa. ♥


Ihania prinsessapäiviä kaikille!






Hyvä päivä! ♥

Tänään on hyvä päivä. 
Tiesin sen jo heti aamusta, kun nousin aikaisin ylös ja keitin pitkästä aikaa puuron.

Vaikka kotityöt on vähän niin ja näin, kaikki sieltä täältä rempallaan tai ainakin heikunkeikun... en anna sen lannistaa. Ehtii sitä illemmallakin.

Ja mikä parasta huomasin, että hiukseni ovat kasvaneet jo niin paljon, että saan ne nätisti kiinni. Aah! Tätä päivää ON ODOTETTU!


Mukavan makuisen päivän kunniaksi laitan teille syksyisiä terapiakuvia, joita olen ottanut viime syksynä mielen virkistykseksi.

Ja muista, että TÄNÄÄNKIN SINÄ OLET TÄRKEÄ! ♥



Toivonkin, että pysähdyt hetkeksi joka kuvan kohdalla ja mietit, 
mitä mukavia ajatuksia se tuo sinulle mieleesi. 












Eikö ollutkin ihana hengähtää hetki mukavien ajatusten parissa. 
Toivottavasti sinunkin päiväsi on nyt parempi!



Kaunista päivää, Murut! ♥

Seuraava sisustushankintani ja muita mukavia kysymyksiä...



Eilisestä haasteesta jatketaan syksyisin kuvin.

Sain Vinttikissa-blogin Katilta seuraavat kysymykset:



1. TYKKÄÄTKÖ SYKSYSTÄ?
Omalla tavalla pidän, mutta kesästä kuitenkin enemmän. Syksyllä on ihana poltella kynttilöitä ja pitää tulta takassa tai hellassa. Luontokin on erilainen syksyllä.

 2. SEURAAVA SISUSTUSHANKINTASI?
Nyt täytyy olla nuukasti, joten sellaiset ostokset jäävät varmasti todella vähäiseksi. Haaveilen kuitenkin edelleen uudesta sohvasta ja sängystä. Tai ainakin patjoista. Sohvasta olen miettinyt, että olisiko parempi ostaa jo valmiiksi vanha sohva... ainakin sen pitäisi olla vähän nostalgisen mallinen.

 3. OLETKO TEHNYT SYYSPIHAHOMMIA, ESIM HARAVOINUT?
Hyvin vähäisesti. Meidän piha on edelleenkin työn alla.
Etuterassia olen somistanut.

 4. KUKA ON SINUN ELÄMÄSI TÄRKEIN IHMINEN?
Kylläpä ne taitaa nuo saman katon alla olevat ukkokullat olla ja tietenkin vanhemmat ja sisarukset, heidän lapsista puhumattakaan. ♥

 5. MITÄ ARVOSTAT ELÄMÄSSÄSI?
Turvallisuutta ja vakautta. Minulla on hyvä elämä, eikä tarvitse pelätä mitään.

 6. MINKÄLAISIA RUOKIA MIELELLÄSI VALMISTAT?
Kaikista mieluummin leivon jotain hyvää. Arkiruoat taitavat olla bravuurini, mies on parempi kokki paremmissa eväissä. ;)

 7. HARRASTUKSESI?
Liikkuminen eri muodossa, bloggaaminen, sisustaminen ja elämän positiivisten asioiden ylläpitäminen.

 8. JÄÄTELÖ VAI SORBETTI?
Riippuu mausta, kumpikin menee.


 9. MITEN TYKKÄÄT RENTOUTUA?
Liikkumalla metsässä /suolla / lenkillä.
TV:n tyhjänpäiväinen hömpötys lyhyinä aikoina.
Sauna, hyvä seura ja mudcake...

 10. JOULULAHJATOIVEESI?
Lahjatoiveet on aina olleet minulle vaikeita. (Paitsi lapsena :D
Aikuisena sitä on jo niin paljon kaikenlaista.
Mutta, jos nyt saa toivoa niin kyllähän minultaki toiveita löytyy...
*Kasvohoito
*Hieronta
*Yhteinen retki luontoon  (+makkarat ja särpimet)
*Hotelliyö ja hyvä ruoka
*Päivä prinsessana kotona
*Toive, että joku muu tekisi kotityöt viikon ajan ;) tai vaikka parikin päivää riittäisi...
*Uusia vaatteita
*Käynti kampaajalla
*Uusi sohva  tai ainakin ne patjat (niin korkeat kuin löytyy...)
*Uusi pöytäliina
*Uusia petivaatteita

Oho, minäkö pinnallinen? No, kerrankin sai toivoa. ;D


 11. MITÄ SINUN JOULUUN KUULUU EHDOTTOMASTI?
Kinkku, itse tehty sienisalaatti ja hiivaleipä. Joulusauna, haudoilla käynti. Rauhallisuus, pitkät ruokailut... ja täysi maha! ;D

No nythän mulle kävi vallan hassusti!
Vastasin vahingossa niihin kysymyksiin, mitkä Kati oli saanut!! Voe elämä!

No, jatkan tähän loppuun Katin laittamat kyssärit, kun tuli jo noihin vastattua. Tuleepahan teillekin tietoa minusta enemmän. 




1. Jos saisit yhden kalusteen/esineen ottaa mukaasi uuteen kotiin, mikä se olisi?
Ajatellaan että kaikki rakkaat valokuvat jne siellä olisi jo valmiina :) 
Kiikkutuoli

2. Lempi satuhahmosi lapsena?Maija Mehiläinen, minulle tuli se lehtikin vähän aikaa.

3.  Paras lomasi? Miksi?Thaimaan reissu -08. Ensimmäinen ulkomaanreissu kauaksi, eksoottinen maa ja kulttuuri. 
Parasta lomalla oli auringon valo ja uskomaton lämpö.

4. Ikuisuushaaveesi? Onko jokin esine, asia tai muu mistä olet kauan haaveillut, mutta et vielä saavuttanut?Yhden vanhan kaapin entisöinti... hmm...

5. Lempiväri vaatteissa? Onko sitä väriä myös sisustuksessasi?
Musta, valkoinen ja pinkki/violetti... taitaapa löytyä muualtakin.

6. Oletko koira- vai kissaihminen?Tykkään molemmista, mutta kissat kiehtovat minua eniten. Ollaan molemmat yhtä itsepäisiä. ;)

7. Minkälainen blogi/juttu sinua inspiroi eniten?Tositarinat elävästä elämästä tai "tuotekokeilut" esim. jostain siivousvälineestä.

8. Joululahjatoiveesi? (tämä oli niin hyvä kysymys, et laitan itse saman..)Tähän runoilinkin jo pitkästi edellä. 

9. Mikä sinusta piti tulla isona? Tuliko?
Kätilö, poliisi ja opettaja.
Nykyään taidan olla sekoitus noita kaikkia...
10. Tykkäätkö tallaisista haasteista ja kysymyksistä?  ;) Kyllä, näissä tulee mietittyä omaa elämää eri kantilta.

11. Tavoitteita/unelmia ensi vuodelle? 
Perhe, painonpudotus, allien häätö... Eiköhän niitä siinä jo ollut. 

Toivottavasti jaksoit lukea loppuun. ♥

Ota haaste halutessasi vastaan ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi sisustaminen on sinulle tärkeää? Mitä saat siitä? 
2. Mitä väriä et mistään hinnasta haluaisi kotiisi?
3. Jos kotisi olisi kuin "tyhjä taulu," minkä esineen laittaisi sinne ensimmäiseksi?
4. Jos saisit jostain lahjaksi karhun taljan, mitä tekisit sille?
5. Jos sinua pyydettäisiin esittelemään jossain lehdessä joku kotisi huoneista, minkä esittelisit ja miksi?
6. Jos sinulla olisi 1000e ylimääräistä rahaa, minkä paikan laittaisit kuntoon kotonasi?
7.Mikä on inhokkikohteesi kotonasi? Minkä siivousta tms. välttelet viimeiseen asti?
8. Jos saat lahjaksi "ei niin mieluisan" lahjan/esineen, mitä teet sille?
9. Millaisen postilaatikon haluaisit vai onko muovinen versio sinusta paras?
10. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, mille vuosikymmenelle palaisit sisustuksen suhteen?


Mukavia hetkiä elämääsi! ♥






Tunnustus


Villa Emmassa on saanut kaksi tunnustusta Meidän Elämää- ja Vinttikissa-blogeista.
Lämmin kiitos niistä!

Tunnustuksia on ollut aika paljon nyt monessa blogissa, joten en jaa tätä enää eteenpäin kellekään tietylle vaan jokainen saapi ottaa tunnustuksen vastaan, jos niin haluaa. ♥

Sain valmiit kysymykset, joihin vastaan. Tänään vastaan Anun kirjoittamiin kysymyksiin ja huomenna Katin. :)

Käykääpä muuten kurkkaamassa edellä mainittuihin blogeihin, niistä voit saada idean jos toisenkin.

Tässäpä Anun laittamat kysymykset. 



 Millainen blogi sinulla on? Onko blogisi muuttunut matkan varrella?

Villa Emmassa on sisustus- ja lifestyleblogi. Aiheet vaihtelevat mielialan ja ideoiden mukaan. Olen jättänyt itselleni sen "vapauden," että aiheet voivat olla soveltaen kumpaakin. Enemmän yritän keskittyä kuitenkin sisustamiseen ja arkisten ideoiden jakamiseen.
Blogi on perustettu 4,5 vuotta sitten. Kuvien laatu ainakin on parantunut alkuajoista.

Mitä haluaisit blogissasi kehittää?

Kuvien laatuun yritän kiinnittää huomiota. Joskus innostun ottamaan kuvia puhelimella, silloin harmittaa kun kuva ei ole yhtä tarkka kuin oikealla kameralla otettuna. Tai sitten minulla on säädöt päin prinkkalaa... Haluaisin myös kirjoittaa säännöllisesti, mutta joskus arki vie mennessään eikä asiaa aina ole.

Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?

Riippuen siitä, kirjoittaako anonyymisti vai omana itsenään...
Jos kirjoitat omana itsenäsi, niinkuin minä 
*Ole oma itsesi
*Ole avoin, mutta jaa vain sellaiset asiat jotka olet valmis jakamaan julkisesti
*Älä julkaise blogissasi kuvia muista ilman lupaa
*Pidä blogin ulkoasu "raikkaana" ja selkeänä
*Panosta kuviin
*Paras vinkki on, että teet blogistasi sellainen mitä itsekin mielellään seuraisit. ♥

Mikä olisi unelma-ammattisi?

Tätä olen pohtinut aina välillä. Vaikka olen tällä hetkellä sellaisessa työssä, mikä on kuin minulle tehty, niin aina sitä ihminen vaan haikailee jonkun uuden perään.
Kyllä se unelma silti taitaa liittyä ihmisten kanssa työskentelyyn, haastavia asioita ja ihmisiä, auttamista ja onnistumisen ilon tuottamista toiselle.
Joskus haaveilen myös yrittäjyydestä, mutta en ole vielä keksinyt sopivaa yritystä. :)


Paras tapasi rentoutua?

Iltaisin "nollaan pääni" katsomalla Salkkarit. Joskus katson tabletilta Uusi Päivä-ohjelmaa tai jotain kevyttä. Tuollaiset lyhyet hömppäohjelmat ovat juuri sopivia pään nollaukseen.
Rentoutumiseen kuuluu myös ulkona oleminen ja liikkuminen. Erityisesti metsässä. ♥


Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Perheestä, elämän onnellisuudesta ja asioiden järjestymisestä. 
Jonkinlainen säännöllisyys olisi myös mukavaa.


Paras vuodenaika?
Ehdottomasti kesä. Toki pidän kaikista vuodenajoista, mutta kesällä rakastan eniten valoa ja lämpöä.


Oletko jo miettinyt/ostanut joululahjoja?

Miettinyt olen, mutta en ostanut. Taitaa jäädä tältäkin joululta ne villasukat tekemättä, mitkä viime joulun alla aloitin...  Lahjojen antaminen on mukavaa, mutta jotenkin minusta joulusta on tullut sellainen lahjatavarataivas. Kaikki asiat pyörivät vain lahjojen parissa. Liika kaupallisuus ärsyttää. Itse tehdyt lahjat on mielestäni ihanimpia!


Paras lahja, jonka olet koskaan saanut?

Tähän on kyllä vaikea vastata. Lapsuudesta ainakin muistan, että kirjoituskone oli erittäin mieluinen ja toivottu lahja. Miksiköhän? ;)


Mistä sait innostuksen perustaa oman blogin?

En oikein muista mistä kaikki lähti. 
Ehkä se oli se kirjoittamisen palo ja kauniiden asioiden jakaminen toisille.




Tässäpä vähän taustatarinaa bloggaajan näkökulmasta.
Huomenna kuulet minusta vähän lisää. 


Mukavaa viikonalkua kaikille!♥

Tavaroita ja elämyksiä

Kaunis kiitos aikaisempaan postaukseen tulleista kommenteista. Odotin, että olisitte rohkaistuneet kirjoittamaan niitä vielä enemmän. Tiedän, että meitä "vahvoja" naisia on paljon. Jakakaa ajatuksenne rohkeasti. ♥

Tänään ajattelin jakaa teille hyviä ajatuksia toisten näkökulmista. Löysin Facebookista kaksi mielenkiintoista ryhmää. Hidasta elämää-ryhmässä saa kaikenlaisia mielenkiintoisia ajatuksia mielen ja voimien hyvinvointiin.


Tämä ajatus kiteyttää aika paljon eiliseen aiheeseen liittyen. Vai mitä mieltä olet?

Joskus muutoksen täytyy tapahtua omassa itsessään, joskus taas mielen muutokseen auttaa vaikka kodin muutokset tai jonkin uuden asian tai esineen hankkiminen tai niistä luopuminen.


Koti kuntoon-ilman rahaa tai rakentamista-sivustolla saa aivan arkielämään sopivia vinkkejä kodin siistinä pitämisestä. Kun koti on siisti, on mielesikin levollisempi.
Minusta tuossa yllä olevassa tekstissä kiteytyy aika hyvin tämä blogimaailma. Itsekin olen lähtenyt siitä, että toivon että voisin antaa jollekin ideoita ja voimia tehdä kodistaan mukava paikka. Ei vain tavaroiden säilytyspaikka ja kulkupaikka. 

Meidänkin koti elää ja sisustus vaihtuu mielialan ja vuodenaikojen mukaan. Sehän se on tarkoituskin. Miksi kodin pitäisi olla aina samannäköinen? Kaipaathan itsellesikin muutoksia.

Itse olen omaksunut aika mukavasti turhan tavaran keräämisen ja siitä luopumisen voiman. On todella vapauttavaa päästää irti joistain asioista ja esineistä. Vieläkin meillä olisi paljon sellaista, mistä olisin valmis luopumaan.



Heitänpäkin nyt haasteen Sinulle!

♥ Mieti kotoasi 5 esinettä tai asiaa, mistä olisit valmis luopumaan.
♥ Mitä elämyksiä voisit toteuttaa myymällä tavaroitasi
♥ 20 eurolla
♥ 50 eurolla
♥ 150e eurolla?

20 eurolla minä voisin käydä elokuvissa mieheni kanssa.
50 eurolla menisimme syömään johonkin hyvään paikkaan rauhassa tai kävisin jossain hemmotteluhoidossa.
150 eurolla saisimme hotelliyön hyvässä hotellissa, kävisimme risteilyllä, voisimme tehdä hiihto-tai patikointiretken vähän kauempana...

Aika monenlaista kivaa saisi jo noilla aikaiseksi.

Mutta, monta mukavaa elämystä voi tehdä ihan ilman rahaakin. Menemällä vain ovesta ulos.

Kaikki lukijat voivat vastata (ja toivonkin) tähän haasteeseen, mutta ajatuksen innoittamiseksi haastan seuraavat blogit:





Mukavaa perjantaita Ihanuudet!








Elämäni Prinsessana ♥

Puhumattomuuden kulttuuri. 
Kiltin tytön syndrooma.
Suomalaisuus. 
Sisu.

Omista asioista ei puhuta muille.
Meillä ei lörpötellä.
Ei itketä.
Ei tarvi auttaa.

Tuntuuko sinusta tutulta?

Olin ajatellut kirjoittaa teille tänään siitä aiheesta, mutta joku sisälläni sanoo ettei kaikkea tarvitse kertoa muille. Silti päätin sivuuttaa aihetta.

Onko se vaan meidän suomalaisten ongelma, että asiat pysyvät omassa päässä. Niistä, vaikeistakaan ei puhuta muille. Korkeintaan yhdelle ja sillekin visusti vannotaan, ettei puhu eteenpäin. 

Omassa päässä on meneillään sellainen seilinki, että valtamerten laivatkaan eivät meinaa pystyä siellä seilaamaan. Toisena hetkenä se tuntuu taas kuin olisi aivan tyyntä ja ulapalla on vain pieni vene, mikä pysyy hyvin pystyssä.
Illan tullen tulee taas iso aallokko, rauhoittuen taas yötä kohden, kunnes taas aamuyön tunteina se nousee hirmumyrskyksi.
Aamupäivisin aallokko on rauhoittunut, mutta vienyt voimia niin että ei meinaa saada purjeita edes laskettua.

Olen yrittänyt tutkia tätä asiaa itseni ja muiden kannalta. 
Miksi tämä meidän kulttuuri on sellainen, että muille ei tartte huudella. Kyllä ne asiat lutviutuu, kun vaan tässä omassa päässä niin sovitellaan. Ei tartte kenenkään puuttua.

Itse olen huomannut, että tämä puhumattomuuden kulttuuri voi olla myös periytyvää, sukupolvelta toiselle. Tästä olen keskustellut usean ihmisen kanssa ja olemme todenneet samaa.

Olemme keskustelleet myös siitä, että sen voi myös lopettaa. Päättää omalta kohdaltaan. Lakata olemasta hiljaa. Kertoa asioista muille, niin ei tartte toisten arvailla.
Helpointa on tietenkin aina vastata: " Ei mikään!" " Mua mikään vaivaa!" 
Vaikka juurihan ajattelit, että kunpa toinen kysyisi mikä hätänä.



Itse olen huomannut, että asioiden kirjoittaminen ulos helpottaa. Asiat voi kirjoittaa itselle paperille tai antaa toiselle luettavaksi.Usein jo pelkkä kirjoittamisen aloittaminen selkeyttää omia ajatuksia ja valtamerten laivatkin alkavat tuntua todella pieniltä.

"Työllä ne on ennenkin murheet voitettu!"
Ennen oli ennen, ei ollut niin paljon aikaa pohtia kaikenlaista. Ei ollut erilaisia tukiverkostoja mitä nykyään on. Ehkä asiat puhuttiin, lyhyesti ja ytimekkäästi. Ehkä ne vaan tukahdutettiin työn teolla. 
Itse huomaan harrastavani ihan samaa perintöä. Vaikka omassa kodissani asioista on kyllä puhuttu. On saanut puhua ja on kuunneltu. Silti minustakin on tullut puhumaton.

Joskus tuntuu, että ihminen pystyy elämään aika monta personaa. 
*Sitä joka näyttää kaiken vahvan päällepäin, kertoo että kaikki on niiiiiin maan perusteellisen hyvin. 
*Sitä, joka itkeä tirauttaa, kun muut eivät näe.
* Sitä, joka huutaa asiat ulos ja ihmettelee kun kukaan ei ymmärrä sanoja.
*Sitä, joka ei puhu. Istuu hiljaa ja vakuuttaa kaiken olevan hyvin.
* Sitä, joka itkee ja nauraa vuoronperään.

Ja monta muuta...



Ehkä itsellekin työ on se paras lääke, mutta työn ulkopuolella pystyn hallitsemaan useita eri persoonia. Ihan mitä vain tarvitaan kenenkin kanssa. On myös tilanteita, että tekisi mieli sanoa toiselle, että on paha olla. Joskus tilanne vain vaatii olemaan hiljaa ja pidättämään itsensä hillittynä.
Entä, jos joskus tekisikin toisin?
Antaisi tulla kaikki tuutin täydeltä ja katsoisi miten muut reagoi. 
Ei, se ei sovi meidän kulttuurille. Ja sitä paitsi en voisi olla varma toisen reaktiosta. Minunhan pitää hallita sekin, että tiedän miten metsä vastaa kun sinne huudetaan.


Onko joka oireelle ja tapahtumalle pakko olla olla diagnoosi?
Kiltin tytön syndrooma. Masentunut. 

Voisiko tilalla olla hiljainen, mietteliäs, läheisyyttä kaipaava, rakkauden janoinen, läsnäolemista ja halausta vailla?

Olisiko silloin toisten helpompi ymmärtää, mitä ihminen oikeasti tarvitsee?
Luulen, että olisi. 
Jos osaisimme kertoa asiat näin suoraan, voisi meillä kaikilla olla paljon helpompaa. 



Joskus on vaan niin äärettömän raskasta olla vahva. 
Sellainen joka auttaa, kuuntelee ja on läsnä. 
Sellainen joka ymmärtää, venyy ja paukkuu. 
Kaipaako sitä minulta oikeasti kukaan vaan olenko vain itse ajatellut niin?



Oletteko koskaan ajatellut, miltä tuntuisi olla päivä ihan vaan Oman Elämänsä Prinsessana?
Minä olen ajatellut.
Ehkä sen voisi myös joskus toteuttaa. Siihen tarvitaan myös muita, jotka ymmärtävät sinua, Prinsessana. ♥


Joskus tuntuu, että jo pelkät arkiaskareet tuntuvat niin kovilta ja raskailta tehtäviltä. Mielessä olevat asiat, suru ja kaipuu vain eivät meinaa väistyä. Joskus tilalla voi olla myös katkeruutta, vihaa, inhoa ja kylmyyttä. Kaipuu siitä mitä toisella on ja minulla ei. Miksi en pysty sellaiseen mihin toinen. Onko minussa jokin vika vai olenko liian heikko.
Ehkä olenkin liian vahva.

Liian vahva, antamaan itselleni periksi. Ehkä olenkin itse itseni pahin vihollinen ja ruoskija. Ehkä en itse anna itselleni tilaa surra, olla sellainen kuin olen. Ehkä vika ei olekaan muissa.


Aihe oli raskas ja vaati äärettömästi rohkeutta kirjoittaa tästä. 
Yhtään kyyneltä ei tullut vaan tilalla oli oivalluksia, ajatuksia ja eheytymistä. 
Haluan vielä lopuksi kertoa, että halusin jakaa tämän aiheen siksi että joku muukin asian kanssa kamppaileva saisi tästä lohtua ja apua mietteisiinsä. Tiedän, että meitä vahvoja naisia on paljon. ♥

Minulla ei ole mitään hätää. Lähellä on ihana mies, perhe ja ystävät. Kun vain itse oppisin olemaan armollinen ja antamaan itselleni tilaa. Aina ei tarvitse jaksaa ja olla vahva. 
Ja aina pitää olla Toivoa.



Olisi mukava, jos voisitte jakaa tähän ajatuksianne.

Kaikki ajatukset ovat tervetulleita. Ihana, kun olette siellä ja minä täällä. ♥


Iloa ja valoa syksyyn

Hei Ihanuudet!
Blogihiljaisuus tuntuu jatkuvan. Minulle on iskenyt syyslaiskuus ja väsymys, nyt vähän joka suhteessa. Luulenpa kyllä, että suurin syy siihen on sisällä oleminen ja ulkoilun vähyys...
No, onneksi on taas viikonloppu edessä, jospa se toisi uutta virtaa ilman aikatauluja.


Kävin viime viikolla paikallisessa kukkakaupassamme (Kukkapalvelu T.Rajala) katsomassa, mitä syksy on tuonut tullessaan. Mukaan tarttui edullisesti kaunis kynttiläsomiste.
Ensiksi olin ajatellut viedä sen lahjaksi, mutta päätin jättää sen kuitenkin itselle piristämään syksyn pimeyttä.



Minulle tulee jostain syystä tästä mieleen mummola, vaikka ei meidän mummoilla mitään tällaisia ole ollut. Tässä on kuitenkin jotain sellaista vanhaa, vähän taikuutta ja arvokkuutta. Hiljaista ylpeyttä.


Erityisesti minua viehättää, miltä somiste näyttää päivänvalossa;vanhan hopean sävyjä. Kun sisällä oleva kynttilä on palanut, voi tilalle laittaa oman tuikun.


Jos kiinnostuit, käy ihmeessä katsomassa mitä kaikkea sieltä löytyy. Samantyylisiä somisteita oli muitakin, jos olet yhtä kiiltävän perään niinkuin minä. ;)

Minä ajattelin laittaa tänä viikonloppuna terassit ja haudat talvikuntoon. Pakkasta näkyy piisaavan, taitaa olla vain ajankysymys milloin saamme lunta ja päästään hiihtämään. Kaikista vastalauseista huolimatta ajattelin piristää terasseita hillitysti kirkkailla jouluvaloilla. On paljon mukavampi tulla kotiin, kun on edes pieni tuiju kuistin nurkassa, kuin se että pimeässä saa kompuroida. Jouluvalot laitan aina ajastimella, niin eivät pala suotta pitkin päivää. 

Miksikähän niiden nimet on muuten jouluvalot?
Eikö olisi parempi nimetä kirkkaat valot vaikka sisustusulkovaloiksi? ;)



Valot joululla tai ei... Joka tapauksessa kaunista perjantaita sinulle ja 
nautitaan näistä kirpeistä pakkaspäivistä! ♥

Yksi elämä, kaikilla mausteilla

Hip hei!
Täällä on viikonloppu hurahtanut taas nopeasti ja monenlaista ihanaa on mahtunut näihinkin päiviin.
Elämän helminauhaan tuli yksi helmi lisää ja niinkuin kuvista näkyy, minulla on ihania ihmisiä ympärilläni. ♥





Postilaatikkoon oli ilmestynyt paketti, minkä sisältä löytyi tämä ihanuus!
Ja niin minun värinen ja näköinen. ♥
Päätin laittaa kauniin kranssin oven sijasta tähän maljakon ympärille.
Kaunis kiitos K & T! ♥


Kaikenlaista muutakin mukavaa on mahtunut näihin päiviin, mutta jääkööt ne ajatukset sydämeeni! ♥


Onko muilla bloggaajilla tökkinyt tämä tekstin julkaiseminen?
Syy tähän kirjoitustaukoon on ollut juurikin se, kun blogger ei ole avannut esikatselua eikä ole antanut julkaista tekstiä ollenkaan. Jonkinlainen sensuuri tieten iskenyt tähänkin.


Nythän tuo taas näyttää toimivan ja hyvä niin.

Minulla onkin monta mukavaa juttua teille tulossa, jos vain tämä masiina niitä julkaisee. ;)

Ihanata pyhäiltaa, Sinulle!

Ja muistakaa käyttää heijastinta ulkona.