Oma tupa, oma piha ♥

Vihdoin ja viimein se toive jonkinlaisesta pihasta on alkanut toteutumaan!
Sinnikkyys palkitaan, sanoisinko. 
Enää ei ole väliä, tuleeko kaivinkone huomenna vai ensi viikolla. 
Monta vuotta kun jaksaa säästää ja suunnitella, haaveilla ja joskus tympääntyäkin niin tulosta alkaa syntymään.

Muistanette, kun olen usein maininnut sanan "Eden" kerrottaessa pihastamme. Sitä se on ollut todellakin negatiivisessa merkityksessä. Viidakko ehkä olisi ollut osuvampi nimitys.
Ison piha-alueen vallannut heinikko pienensi pihaa aina vaan ja talokin näytti jo kaikkea muuta kuin mukavalta.

Ja tästähän kaikki alkoi.
Muutama viikko sitten kivijalka sai uuden pinnan ja värin Teknoksen Siloksan Socle sokkelipinnoitteesta. Väriksi valitsimme harmaan eli S2502-B.

Pinnoite oli isännän ja emännän yhteistyöllä melko nopea laittaa ja lopputulos on huikaiseva!
Oma silmä oli jo ehtinyt tottua pinnoittamattomaan kivijalkaan, mutta nyt käsitelty kivijalka kruunaa talon ja korostaa myös talon väriä.


Kotimme on itse suunniteltu. Elementit säältä suojaan tulivat Omatalolta.
Muu timpurointi isännän ja emännän käsialaa. ;)

Pihatöiden vuoksi etuportaatkaan eivät ole lopulliset vaan nekin valmistuvat kun saadaan kaivinkone työmaalle ja maata lisää.



Etupihalla olemme juuri sen verran, mitä autoon hypätessä menee. Kunhan pihatyöt saadaan alulleen enemmälti tulee etupihallekin lääniä kunnolla ja pystyy hahmottamaan mitä kaikkea mihinkin laitetaan.


Ostin tänään punaisia pelargoneja viedäkseni ne postilaatikkoa koristamaan, mutta en hennonutkaan viedä niitä sinne. Etuterassilla ne toivottavat iloisesti tervetulleeksi. 
Vanhassa padassa oleva kaktuskin pääsi kesäksi ulos.


Etuterassilta hypätään suoraan takaterassille, missä vietämme eniten aikaa.
Täälläkin pihahommat ovat alullaan, mutta nyt voi sanoa että meillä on piha! 
Ahkera armaani leikkasi raivurilla heinikon pois ja lopulta pihaa pääsi ajamaan ruohonleikkurilla.

Minä innostuin aamulla vaihtamaan terassilla järjestystä ja kuurasin kaikki perin pohjin.
Pienellä muutoksella terassille tuli "tilaa" useamman neliön verran.


Sisältä toin viherkasveja ja yrttejä antamaan vehreyttä.




Ja onhan meillä tämä oma terassikillikin! ♥



Parasta takaterassilta on tämä maalaisnäkymä, mitä jaksaisi katsoa vaikka kuinka.
Illalla näkymään pääsivät vielä maitokärryt - ja tonkat.
Lehmät vaan puuttuu. ♥

Onneksi niitäkin on naapurissa, niin kuule ainakin ääniä vaikkei niitä näekään.


Kyllä maalla on mukavaa! 
Sisälläkin vähän joka paikkaa on kuurattu (Kiitos J & J)! 
Melkein jo löysin itsestäni sen "maton hapsut ojennukseen-" ihmisen, mutta jotain jäi sentään Juhannuksen jälkeenkin.

Aamulla kauppaan ruokaostoksille ja sitten nauttimaan Juhannuksesta! ♥


♥ Peeäs, aivan ihana miten paljon teitä uusia lukijoita on tullut ja
 miten ahkerasti olette osallistuneet arvontaan! ♥

Somistearvonta blogissa! ♥

Juhannusviikko ja ihmisillä kauheasti tohakkaa... 
joka paikka pitää saada kuntoon, kupit ja kipot käännettyä kevään pölyistä ja joka maton hapsu on oltava aattona ojennuksessa. Grilli pestynä ja makkarat arinalla.
Juomat kylmässä ja sitten voi tulla Juhannus! Huh!

Onko teillä näin?
Meillä ei ihan onneksi tuollaista ole, mutta kyllähän ne nämä juhlapyhät tuovat aina pientä painetta kaikenlaiseen laittoon ja ruokien valintaan.


Siispä keskikesän kunniaksi ajattelin laittaa arvonnan pystyyn.

Olen valinnut PartyLiteltä saamallani lahjakortilla tällaiset kesäiset somisteet, jotka ajattelin antaa jollekin teille kesää piristämään.
Itseltäni tällaiset jo löytyykin.



Arvonnan säännöt ovat selkeät.

1 arpa jokaisesta kommentoinnista (muista laittaa sähköpostiosoite).
2 arpaa liittymällä lukijaksi (tai olemalla jo lukija) ja kommentoimalla.
3 arpaa näiden edellisten lisäksi sekä tykkäämällä Villa Emmassa-facebook sivusta.




Arvonta päättyy sunnuntaina 10.7. eli pyhäiltaan asti ehdit hyvin vielä osallistua.

Jos haluat käydä katsomassa somisteita PartyLiten sivulla, pääset sinne tästä. 


♥ Onnea arvontaan ja reipasta Juhannusviikkoa! ♥


"Kunhan on terve."

Tänään ajattelin kirjoittaa mieleni päällä olevasta ihmetyksestä sisustamisen sijaan...

Tässä raskaana olen törmännyt hyvin usein lauseeseen "ihan sama kumpi on, kunhan on terve." 
Lause on tullut heti sen jälkeen, kun on kysytty tiedämmekö syntyvän lapsen sukupuolta.
 Emme tiedä. :)

Tuo lause on mietityttänyt minua useasti ja ehkä eniten olen ihmetellyt sitä, kun olen kuullut sen hoitohenkilökunnan tai kehitysvammaisten kanssa työskentelevien suusta.

Entäpä, jos lapsi ei olekaan. 
Entä, jos hänellä onkin jokin erityispiirre?
Entä jos sinä itse sairastut elämäsi matkalla? 
Oletko silloin enää terve ja yhtä tärkeä?

Itse olen ollut aina kehitysvammaisten kanssa tekemisissä. Niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin omassa työssäkin. En osaa pitää ihmisiä eri kasteissa, vaan kaikki ovat minulle ihan yhtä tärkeitä. Puuttui heiltä jokin taito, olivat he erilaisia tai ei.
Olipa heillä jokin vakava sairaus tai ei.



Minua on oikeasti ihan suututtanut välillä tuo kommentti ja ihmisten tyhmyys ja tietämättömyys. 
Nykyään puhutaan erilaisuudesta niin monin keinoin, kehitysvammaisia on mukana työelämässä, arjessa ja monessa paikassa. Kehitysvammaisuutta voi olla monenlaista. Toinen voi olla vakavammin sairas kuin toinen ja toisesta et välttämättä tiedä päällepäin mitään. 

Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ja pelkoja. Nämä kaikki ovat sallittuja, mutta joskus toivoisi että nykyajan ihmisillä olisi enemmän tietoa kun sitä on kuitenkin niin laajalti saatavissa.



Kehitysvammaisilta voi oppia monenlaisia taitoja, mitä meillä muilla ei välttämättä ole.
 Useimmiten he ovat paljon rehellisempiä, aidompia ja sydämellisiä kuin muut. 
Monella on kaikenlaisia sairauksia, jotka tarvitsevat vaativaa hoitoa ja huolenpitoa. Arvostan suuresti näitä Leijonaemoja ja -isiä, jotka jaksavat tukea lastansa tässä elämän polulla. Jaksavat olla byrokratian rattaissa, täyttää kaavakkeita ja vakuutella tarvitsevansa lakisääteisiä asioita, vaikka aina eivät jaksaisikaan.
Jaksavat ymmärtää, että lapsi tarvitsee erilaisia hoitoja, terapioita ja paljon rakkautta.
Jaksavat ymmärtää ja arvostaa hoitohenkilökuntaa, avustajia ja kaikkia muita jotka pyörivät heidän perheen ympärillä.
Jaksavat ottaa vastaan ihmisten ilmeitä ja hämmästyksiä, katseita ja töllötyksiä.


Ymmärrän myös ihmisten pelkoja. Pelkoa siitä, ettei tiedä mitä pitäisi tehdä. Miten käyttäytyä ja miten auttaa toista. Pelkoa siitä, jaksaako lasta hoitaa ja huolehtia. Osaako tehdä asioita oikein...
Mielessä on varmasti paljon kysymyksiä.

Yritän olla tässäkin äärimmäisen avarakatseinen ja antaa lämpimän ajatuksen myös näille pelkääville ihmisille. Toivoisin kuitenkin, että teistä jokainen tutustuisi aiheeseen ja siihen, mitä muuta erilaisuus voi tuoda tullessaan. 
Erilaisuus voi olla muutakin kuin kehitysvammaisuutta. 
Se voi olla jokin erityispiirre, jonkin osa-alueen tai taidon puuttuminen tai jokin muu. 
Se ei ole tarttuvaa eikä sitä tarvitse pelätä.

Kirjoituksen ei ole suututtaa ketään eikä pahoittaa kenenkään mieltä. 
Tarkoitus on herätellä ihmisiä avartamaan maailmankatsomusta laajemmin ja näkemään, kuinka paljon meidän jokaisen ympärillä on erilaista erilaisuutta.
Ja silti me kaikki olemme täällä sulassa sovussa. ♥



Kuulisin mielelläni toisten ajatuksia aiheesta. 
Mitkä asiat ihmetyttävät, pelottavat tai jopa kauhistuttavat?
Mitkä asiat tuovat iloa ja oletko sinä törmännyt vastaavaan lauseeseen?

Halusin kirjoittaa tästä tärkeästä aiheesta siksi, että kaikkien syntymättömät ja syntyvät lapset ovat ihan yhtä tärkeitä ja tervetulleita.
Eikö sinustakin?


Kauniita ajatuksia päivääsi! ♥

Herkuttelua ja kahvikekkereitä ♥


Pullantuoksuista iltaa!

Eilen innostuin pitkästä aikaa leipomaan jotain muutakin kuin piirakoita. 
Tällä kertaa mainio kahvikehrien ohje löytyi Täyttä Elämää-blogista, mistä löytyy myös video. Käykääpäs kurkkaamassa!



Laatikosta löytyi jos minkälaisia muffini- ja kuppikakkuvuokia ja pitihän nekin saada käyttöön.

Todella helpot ja kostean maukkaat kuppikakut tulivat seuraavalla ohjeella:

3 munaa
3dl sokeria
100g voita sulana
1dl maitoa/vettä/kermaa
3dl vehnäjauhoja
1dl tummaa kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
suolaa

-Vatkaa munat ja sokeri. 
-Lisää sulatettu voi ja neste.
-Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan, mutta älä vatkaa.

Vuoan koosta riippuen, laita taikinaa lusikalla vähän yli puolivälin.
Paista 175 asteisessa uunissa 15min.


Huom! 
Aluksi luulin, että taikina jäi raa'aksi, mutta siitä tulikin tarkoituksella mehevän kosteaa. 
Ihan kuin mukana olisi ollut suklaata.

Jos haluat kuivempia kuppikakkuja, paista tällöin vähän pidempään. 


Kuppikakut ja kahvikehrät maistuivat eilisillan Tupperi-kutsuilla ja tälle päivälle ei montaa jäänytkään! Mukavaa, kun saa leipoa taas jotain lisää. 

♥ Kiitos kaikille kutsuilla herkutelleille! ♥



Tykkäätkö sinä leipomisesta?

Minulle se on kyllä ihanan terapeuttista ja kaikista paras palkinto on, 
kun herkut menevät nopeasti parempiin suihin. 





Melkein Marimekkoa, mustavalkoista kuitenkin. ♥

Ja niinkö minä aina huomaan, että sitä tulee palattua näihin alkuperäisiin seesteisiin väreihin tässä sisustuksessa, ei niistä näköjään mihinkään pääse. Ja pitäisikökään?

Kyllä vaan musta ja valkoinen on sitten huiput värit ja en vaan voi sille mitään, mutta niissä olen kaikista seesteisimmilläni. 

Makuuhuoneeseen sai kuitenkin jäädä väriä antamaan nuo vasta Blossomista
 ostamani torkkupeitto sekä matto. 



Niin tuosta verhosta... olen pitkään miettinyt sitä MariMekon Räsymattokangasta, että se olisi kaunista. Siinähän on mustan ja valkoisen lisäksi keltaisia palloja.. mutta, koska nuuka kun olen niin huomasin Kärkkäiseltä tällaisen valmiin kapan, mikä ajaa meillä saman asian ja ehkä oli parempikin, ettei siinä ole nyt sitä keltaista.

Huomannette myös, että makkarin nurkkaan on tullut yksi sänky lisää.
Kyllä olin onnellinen, kun pieni matkalainen saa näin kauniin ja niistä vähistä tavaroista uuden sängyn. Lähes kaikki on hankittu käytettynä.
Olin myös onnellinen siksi, kun sänky muistuttaa paljon entisvanhasta pinnasänkyä tai piittasänkyä, niinkuin meillä sanotaan.


Kuvia tänne laittaessa huomasin, että sängyn päällä on käynyt joku 
tassuttelemassa ennen kuvan ottoa... :D


Sänky on valmiina odottamassa tulijaansa. Jätimme sen aluksi tarkoituksella alas, että Calle pääsee tutustumaan sänkyyn omassa rauhassa (ulkopuolelta). En tosin ole huomannut, että olisi edes vilkaissut siihen suuntaan. 



Pihatyötkin etenevät pikkuhiljaa... ♥

Mukavaista päivää sinulle ja ihana, kun muistatte kirjoitella. 
Kommentit lämmittävät aina sydäntä!





DIY-rahi TV-huoneeseen

DIY-osasto jatkuu... 
Eilen esittelin teille vanhan sohvan uuden muutoksen ja nyt näette, missä se sohvan divaaniosuus sitten piileekään. 

Eli divaanisohvasta leikkasin "ulokeosan" pois ja ompelin siis päälle uuden päällisen kangaskaupan ale-korista ostamastani kankaasta. Kangas oli vielä tuota ihanaa Eino Leinon runokangasta, josta olen joskus haaveillut. Alunperin suunnittelin sitä makuuhuoneen verhoksi, mutta tuossapa se verhokangas nyt on. 

Rahin tyynyn päälle ompelin pussukan ja jalkaosaan kangas kiinnittyi hyvin niittipyssyllä.


Olohuoneesta vaaleat nojatuolit siirtyivät tänne ja kylläpä huone onkin nyt seesteinen ja viihtyisä.





Huoneesta puuttuu edelleen kattovalaisin, mutta eipä sitä ole osannut tähän tilaan oikein koskaan kaivatakkaan. Iltaisin tunnelmavalot ajavat saman asian.


Seuraavia tuunauksia olisi sitterin päällisen ompelu sekä pinnasängyn reunuksen päällystäminen uudella kankaalla... inspiraatiota odotellessa. 

Mitäpäs sinä olet puuhaillut?

DIY-sohva

Joskus vaan täytyy olla rohkea ja uskaltaa kokeilla... näin minäkin tein!
Vanha sohva (5 vuotta) sai jäädä, kun keksin tehdä siihen pari muuttujaa. Ja se kannatti!

Katsokaapas!
Aikaisemminhan sohva oli tuollainen divaanimalli, mikä näkyy tuossa alemmassa kuvassa.
Sakset ja leipäveitsi käteen... 
Kangas poikki sopivasta kohti, sitten veitsellä leikataan patjaa...
Ja näin sinulla on nyt sohvatyyny sekä rahin päällinen.



Sitten otetaan mustaa vahvaa ompelulankaa ja parsinneula. 
Pistellään, ommellaan, ollaan tarkkoja...
Ja miten älyttömän hieno siitä tulikaan!
Nyt meillä on uusi sohva, mikä sopii täydellisesti näiden vanhojen huonekalujen kanssa. 
Kumpaankin päätyyn laitoin pehmoiset torkkupeitot suojaamaan Callen raapimajälkiä.



Olohuoneessa tehtiin myös pieniä somiste- ja huonekalusiirtoja. 
Mustan, valkoisen ja ruskean sekaan tuli kevyesti kesän vihreää.






Ja jälleen kerran. Tykkään! ♥

Pienillä muutoksilla saatiin aikaan suuria ratkaisuja.
Rahaakaan ei mennyt näihin muutoksiin yhtään, koska kaikki löytyi omasta takaa.

Samalla muutin vähän blogin ulkoasua. 
Vielä kun saan yläbannerin tuohon paikalleen, niin olisi valmista.
Jostain syystä Blogger jumittaa nyt siinä kohti...

Mitä tykkäät?

Käy kurkistamassa lisää ideakuvia Instasta ja Styleroomista.
(Oikeasta sivupalkista).



Kaunista alkuviikkoa Sinulle! ♥



Eteisaulan maalaisromanttinen muutos

Hei taas Ihanuudet!♥

Ettepä kyllä usko, miten voi ihmisen sydän olla ympyriäisenä ja hyristellä tyytyväisyyttään. 
Meidän koti näyttää nyt meidän kodilta.
No, sitähän minä olen ennenkin hokenut, mutta kyllä minä nyt taidan oikeasti tietää miltä sen piti alunperinkin näyttää. 

Ihan pieniä fiksauksia kun vielä saan tehtyä, niin ai että! 
On se vaan tämä pesänrakentaminen mukavaa aikaa, vaikka kyllä täytyy sanoa että viimeiset kaksi viikkoa meni kyllä niin Punaiselle Ristille, mutta nyt kahden päivän aikana on tapahtunut sitäkin enemmän. Ja voisiko sanoa, että taitaa olla emännän lääkitys kohdallaan, kun nuo sokeritkin ovat taas tasaantuneet, niin johan alkaa pääkopassa raksuttamaan.

Meillä on vielä matkalaisen kanssa yhteistä matkaa lähekkäin vajaa parisen kuukautta, mutta nyt jo hyrisen tyytyväisyyttä että olen saanut tehtyä KAIKKI ne hommat, mitkä olin itselle asettanut tavoitteeksi.

Olen myynyt paljon tavaraa, olen siivonnut, järjestellyt, järkeistänyt ja heittänyt roskiin. Vienyt kierrätykseen ja hoksannut monta muuttujaa tässä matkan varrella. 
Muutama yläkaappi on vielä siivoamatta, mutta niissä ei käy mitenkään vaikka jäisivät niille sijoilleen. Ja ikkunatkin on vielä pesemättä. Luojan kiitos, en kiirehtinyt niiden kanssa. Nyt olisivat ihan samannäköiset kun siitepöly ja sade on niitä sotkenut. 

Haluaisin näyttää teille kerralla kaikki ihanat ideani, mutta aloitan tänään eteisaulasta.
 Tämä on minusta nyt kaunein asia mitä kodistamme löytyy! ♥


Tällä teemalla lähdin myös rakentamaan ja tekemään muutoksia muissa huoneissa.



Vanha kaappi on mieheni kodista, arvelisin että 40-luvulta.
Nyt sitä somistaa kaikki kauniit ja tärkeät asiat.


Sivujakkaraksi löytyi urkupenkki, minkä päällinen on nahkaa. 
Ja katsokaapas, miten emännän käsilaukkukin sointuu sisustukseen. ;)


Jos johonkin voi hurahtaa, niin minä olen hurahtanut lankaköynnöksiin. Tämä on jo viides meillä! Edullinen, mutta näyttävä. Lankaköynnökset ostin paikallisesta kukkakaupasta.



Ainoat investoinnit tähän muutokseet olivat nuo kukat eli noin 14e. 
Kaikki muu löytyi omasta "valikoimasta."


Kaapista löytyy vanhoja Iittaloita, uutta Marimekkoa, miehen mummun ja papan kihlalahjamaljakko sekä tilan entisen asukkaan eli Emman kengät.
Vanhat kirjat ovat päässeet somistukseen myös. 


Tässä valokuvassa on tilan entinen asukas eli Aate. Kuva on otettu 1920-luvulla Amerikassa. Joitain kytköksiä hänellä on ollut Louhi-orkesteriin, mutta vielä en ole löytänyt mikä orkesteri tässä on ollut kyseessä. Olisipa hienoa, kun joku muukin tunnistaisi tästä jonkun tutun ja tietäisi kertoa aiheesta lisää. Tai onko jonkun muun sukulainen lähtenyt Amerikkaan vuosisadan alussa?

Netti on siitä ihmeellinen, että sieltä voi selvittää ja löytää paljon todella vanhoja asioita ja nimenomaan näistä Ameriikan reissusta. Omalla laillaan kiehtovaakin.



Seinälle vaihdoin taulun toisesta huoneesta. Niitä harvoja akvarellitöitä joita olen tehnyt tauluksi asti. Mutta, tykkään! ♥


Vielä sokerina pohjalla... 
Ennen luulin, että mattoja" pidetään" lattialla, niinkuin lapsena vitsailtiin...
Voisiko sanoa, että meillä ei pysy nykyään enää kuin pienet matot.
Meiltä löytyy enää vain 2 isoa raitamattoa ja kaikki muut ovat näitä pienempiä. 
Paljon helpompia ja tuuletuskin hoituu huomattavasti useammin. 


Mitä tykkäsit tästä uudistuneesta ja romanttisesta kodistamme?

Lisää tunnelmakuvia Instagrammissa sekä Styleroomissa. ♥
(löytyvät blogin oikeasta sivupalkista.)