Joulukalenteri avautuu huomenna! ♥


Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja Villa Emmassa-blogissa avautuu ensimmäinen joulukalenteri.

Kaikenlaista mukavaa ideaa on mahtunut joukkoon. 
Joku päivä voit saada jonkin joulusiivousvinkin tai katselet vain kauniita kuvia.
Joskus meillä arvotaan jotain mukavaa, joskus ollaan ihan joulutonttuina.
Toivottavasti pysyt mukana koko joulukalenterin ajan ja käyt välillä kylässä rupattelemassa sinun kuulumisiasikin. ♥

Joulukalenterin ilona seikkailevat nämä lapsuudestani asti mukana olleet tontut.


Mukavaa Joulun odotusta, Sinulle! ♥


Ensimmäinen adventti Villa Emmassa

Tunnelmallista Sunnuntaita! 
Meillä on täällä ollut mukava viikonloppu, kun koko perhe on ollut
 kerrankin yhtäaikaa kotona pidemmän aikaa. ♥

Viikonloppu on vierähtänyt leppoisessa tunnelmassa ystävien kanssa kahvitellen ja yllätin itseni onnistumalla leipomuksissa lähestulkoon täydellisesti. Ihan pienet minitortut pysyivät kiinni kahvipöytään asti ja sinne ne menivät parempiin suihin.

Eilen kävin ystävien kanssa syömässä ja viettämässä pientä pikkujoulua naisten kesken. Ja illalla kotona lämmäytettiin sauna ja katsottiin Mielensä Pahoittaja-elokuva. Olen nähnyt sen aikaisemminkin, mutta siinä on sitä jotain. Juuri sitä, millainen minäkin taidan sitten vanhempana olla... merkit ainakin ovat jo kovasti siihen suuntaan. ;)



Aikaisemmin joulu on meillä mennyt vähän niinkuin sivussa. Toki on hiljennytty ja perinteistä jouluakin vietetty. Nyt Poikasen myötä sekin on saanut uuden merkityksen. Sellaisen, mitä ei ole osannut kuvitella aikaisemmin. Tänä jouluna yhteiset puuhat ovat lähinnä ihmettelyä, kuuntelua ja rauhallisuudesta nauttimista. Viime vuonna näihin aikoihin suurta ihmettä ihmeteltiin salaisesti ja mietittiin, voiko se todella olla totta! ♥
Elettiin Ilosia Aikoja, niinkuin Mielensä Pahoittaja sanoo. 



Iloset Ajat jatkuu ja tänään sytytettiin kynttilä Ensimmäisen Adventin kunniaksi. Samalla on kuunneltu joululauluja (minä olen kyllä kuunnellut niitä jo toista viikkoa...) ja vietetty ihan leppoista päivää. Vähän lumitöitä, päiväkahveja ja sen semmoista.


Mieli on jo kovasti joulussa ja jouluisissa puuhissa.
Joulukorttikuvia, lahjaideoita, herkkuja, kynttilöitä ja valoja unohtamatta.


Löysin Youtubesta mukavan "joulukanavan," mitä voi loilottaa yhteen kyytiin kolme tuntia.
Ehkä eniten pidän siitä siksi, kun siinä ei lauleta vaan mieli voi hiljentyä ihan taustamusiikin voimin.





ILOSIA AIKOJA ELÄMÄÄSI!

Talvisempi sisustus olohuoneessa




Joulu tulla jollottaa... ainakin täällä se tuntuu olevan jo hyvinkin lähellä.
Blogi on pysynyt hiljaisena Isänpäivästä lähtien. Täällä on kerätty voimia, tasattu ajatuksia ja oltu muuten vaan ihan "talviteloilla." Silloin on parempi pitää kone ja suu kiinni. :)

Kuvia olen ottanut ja niitäpä tässä teille tuleekin läjäpäin.
Kuvia ei ole nyt käsitelty mitenkään, vaan tulevat tässä Poikasen tuossa vieressä nukkuessa ihan uniikkina teidän nähtäville.
Ihanat pakkaskelit ovat kyllä takanapäin, vaikka nythän tuolla taas meinaa vähän pakkanen nipistellä. Onneksi saatiin taas luntakin, on heti mielikin virkeämpi.



Sisustustakin on käännetty taas talvisempaan ja valkoisempaan suuntaan. Hain Kärkkäiseltä nämä kauan himoitsemani valkoiset verhot. Äärimmäisen kauniit, valo kuultaa läpi ja laskeutuvat hyvin.
Kauan niitä harkitsin ja siinä ne nyt ovat. Keittiön ikkunassa on vaaleanharmaa kappa samasta sarjasta.
Olohuone-keittiön ilme muuttui heti kertaheitolla kauniimmaksi.
Lipasto pääsi takaseinälle ja isot lyhdytkin saivat uudet paikkansa.
Ja onpa ikkunoihin tullut jo valoakin tähtien muodossa.



Meillä on monenlaisia tunnelmavaloja ja kynttiläsomisteita.
 Niillä saa iltoihin eri vivaihteita, mielialasta riippuen.
Pienillä ratkaisuilla ja huoneesta toiseen siirtämisillä saa usein piristystä aikaiseksi ihan ilmaiseksi.


Kauniilla pakkaskeleillä otin kuvia teidän iloksi.
Eilen illalla asetelmat saivat havuja seurakseen ja kaikenlaista pientä kivaa on tullut myös ulos... Niistä myöhemmin lisää.




Tänään olen hyödyntänyt Black Fridayn tarjouksia joululahjoihin.

Mitäs sinä olet puuhastellut?




Jouluisia ajatuksia Isänpäivän kynnyksellä


Hip hei!
Täällä on tänään näkynyt tonttuja, isompia ja pienempiä.
Joulu on jo kovasti mielessä ja Poikasen myötä jouluunkin on tullut erilainen merkitys.
Ja mikä mainio ilma tänään oli valokuvien ottamiseen.

Joko sinä olet ollut jouluisella tuulella?


Minä aion tänäkin vuonna vähentää joulukorttien laittamista ja lahjojen hankintaa.
Kummilapset ja sukulaislapset alkavat olla jo niin isoja, että joulumieli tulee jo muustakin kuin pakettien rapistelusta. Mutta, kaikista pienimmille hankin jotkut hyödylliset lahjat.



Toisillemme emme oikeastaan ole viime vuosina enää juurikaan lahjoja ostaneet. Yleensä hankitaan jotain yhteistä, panostetaan syömiseen ja yhdessä oloon.
Jotain pientä silti löytyy aina kuusen alta.



Mutta, ennen joulua on Isänpäivä, mitä meilläkin vietetään nyt kunnolla ensimmäistä kertaa. 
Poikasella on yksi olemassa oleva pappa, yksi muistoissa oleva sekä erityisen tärkeä varapappa. ♥
Otettiin pihalla kuvia Poikasen kanssa ja niistä askartelin kortit.
Lahjoja ei anneta, vaan ollaan yhdessä ja tehdään hyvää ruokaa ja nautitaan hetkestä.
Päälle keitetään kahvit ja juodaan komiasti niistä aikaisemmin mainituista perintökupeista.


Blogia ja joulukuuta varten on kaikenlaista mukavaa tulossa... 
Olehan kuulolla! ♥

KonMaritusta omalla tyylillä




"Siivouksen elämän mullistava taika! "
Niin ainakin luvataan... Konmarituksesta puhutaan nyt monessa blogissa, Facebookissa sekä ihmisten huulilla. Moni on lukenut kirjan, toiset jo toisen kerran. Jotkut odottavat uuden kirjan ilmestymistä. Minä en ole kirjaa vielä lukenut, aion kylläkin.

Olen harrastanut tuota "Maritusta" omalla tyylillä jo viimeisen vuoden ajan. Silti on vielä paljon sellaista, joiden olemassa oloa meillä mietin... miksi ne ovat kaapeissa, vaikka niiden olemassa oloa ei muista, ei käytetä, ei edes katsota. 
Niillä on tunnearvoa, muistoja, perinnöksi ehkä...

Mutta, tiedättekö. Olen miettinyt myös sitä, että kyllä ihmiset ovat sitten hassuja. Vuosikymmen tolkulla säästetään jotain kuppeja ja kippoja siinä toivossa, että jälkipolvi ihastuu niihin sitten "aikanaan." Niin, ehkä jotkut. Jotkut kokevat ne riesana. Näin olen itsekin miettinyt, että niinköhän sitten aikanaan tulee joku miniäntekele, joka lyö kiveen nuo minun varjelemat kupit ja kipot miehen suvusta. Ja eihän niitä tosissaankaan voi juurikaan käyttää, että säilyvät sitten jälkipolville. :)

Siellä ne ovat kaapeissa, kun ei niitä henno poiskaan laittaa.
Enkä oikeastaan edes halua. 
Jätän sitten sille miniäntekeleelle riesaksi.

Mutta, jouluna juodaan komiasti vanhoista kupeista ja pestään käsin. On se sentään sen arvoista, mutta arkena pölytetään kaapissa, etteivät kulu.

Oletteko koskaan miettineet asiaa tältä kantilta?
En minäkään aiemmin, mutta nyt kotona ollessa sitä näkee ja miettii kaikenlaista...Taidan laittaa ne pois lasikaapista, niin eivät sieltä minua tuijottele. Pistän omannäköiset kupit paraatipaikalle, että näkyvät peränurkkaan asti.

Niin, arkenahan sitä juoda hörpitään isoista mukeista ja meillä on niin järjestelmällinen emäntä että kupit pitää olla samanlaisia, eripari-mainoskuppeja ei kaapista löydy. Yksittäisiä lahjoja kylläkin, mutta niistä juodaankin "yksittäin."
Ja jos joku muu kattaisi eriparikupit pöytään, en kiinnittäisi mitään huomiota.

Ihan samaa olen miettinyt kuohuviinilaseista... sitäkin juodaan niin harvoin, että tarvitaanko sitä oikein monet lasit odottamaan sitä hetkeä?
Toisaalta, kun kilistellään on enemmän väkeä paikalla ja silloin ei sovi juoda kuoharia maitolasista.
Eli säästetään.



Minä jaksaisin puhua tästä aiheesta loputtomiin, mutta säästän teidät pitkältä epistolalta.
Mutta, sanonpa sen että tavarasta kannattaa osata päästää myös irti. Hanki itsellesi sellaisia, mistä tulee hyvä mieli ja mitä haluat katsoa. Toki ne muistot sun muut säilyttävät oman paikkansa kaapissamme, mutta luovu sellaisesta mitä kohtaan et tunne mitään. Et tarvitse sitä ja jollekin toiselle siitä voi olla hyötyä. Vaikka et haluaisikaan hankkia kirppispöytää tai myydä tavaroita netissä, vaikka haluaisitkin ehkä hyötyä niistä vähän rahallisesti... jos nämä vaihtoehdot eivät kuulosta sopivilta, niin lahjoita tavarat kylmän viileästi pois. Ajattele niin, että kun antaa niin myös saa. ♥

Minulle tavaroiden hallitseminen on samalla mielen hallintaa. Meilläkään kaikki ei ole aina tiptop, ei todellakaan, kaapeista puhumattakaan... mutta, pyrin tekemään joka päivä jotain pientä, jotta tavaramäärä pysyy jossain järjestyksessä. 

Jos se leviää, en hallitse sitä. Siivoan ja siivoan, järjestän ja järjestän ja se paisuu kuin pullataikina. Mieheni sanoin, alkaa käymään "menttaalipuolelle..."
Ja siihen asti ei kannata odottaa.




Tuntuuko tutulta?
Tuntuuko sinustakin, että koti on "mielen näyttämö?"
Miten estät kaaoksen?



Vaatehuoneen siivousta ja kierrätystä

Kierrätys kunniaan!
Täällä on huhkittu useampi päivä vaatehuoneen epätäydellisen sekasorron saattamiseksi järjestykseen. Ja nyt vaatehuoneeseen jo mahtuu sisään emäntä sekä jakkara!
Vauvan vaatteet on lajiteltu nyt ihan pieniin, kierrätettäviin ja pois annettaviin.
Isommat vaatteet löysivät oman laatikkonsa ja äitiysvaatteetkin jäivät vielä odottamaan, josko niitä vielä joskus tarvittaisiin.

Hyvin maltillinen olin vauvan vaatteiden hankinnoissa, uusia en montaa ostanut. Hankin vaatteita kirpputoreilta sekä ystäviltä. Nyt kuitenkin huomasin, että ihan niitä pieniä menee kovin vähän ja niistäkin mukavimmat tulivat enimmäkseen käyttöön. Tämän hetkinen koko 62-68 on eniten "pestyin." Pyykkikone pyörii tämän tästä. 

2 pientä laatikkoa kuitenkin löytyi myytäviä ja poisannettavia vaatteita.
Huomenna pistän niitä nettiin, niin saapi pois nurkista.


Omalla laillaan vaatteiden poislaittaminen on haikeaakin, vaikka samalla olen iloinen siitä miten iso poika meillä jo on. ♥
Umpinaiset laatikot säilövät vaatteita hyvin myös kylmässä tilassa. Ajattelin nostaa nämä tuonne vinttiin säilöön, niin sieltä saapi sitten kun tarvitsee.


Löysin aivan ihania (minun tyylisiä) vaatteita Facebookin kirppikseltä ison kassillisen edullisesti. Kyllä on mukava, kun ihmiset kierrättävät ja netti on siihen todella hyvä paikka.

Siivousvimmassa löytyi monia monia lahjapusseja, jotka ajattelin kierrättää nyt joulun tullen. 

Mietin tässä, että mitä kaikkea sitä ihmisellä onkaan käytettynä...
Meiltä löytyy esim. auto, ruokailuryhmä, lastenvaunut, sitteri, verhoja, vanhoja huonekaluja...
Ehkä paras kierrätyshankinta nyt lähiaikoina ovat nuo Emmaljungan vaunut.



Käytätkö sinä kierrätettyjä vaatteita tai tavaroita?


Helppo piirakkaresepti

Leipominen, elämäni yksi terapiamuodoista.
Ei liian vaikeaa, joskus haasteellista.
Kuitenkin niin tuttua, tästä näin.
Kuppi tuohon ja töihin!

Minulla on mukavan kokoinen keittiö ja keskellä iso saareke. 
Keittiön laatikoiden järjestyksen olen miettinyt tarkkaan jo suunnitteluvaiheessa ja täytyy sanoa, että ne toimivat edelleen. Omaan myös runsaan määrän astioita.
Ruoanlaitto ja leipominen ovat sellaista välineurheilua, että niitä hommia ei kannata lähteä huonoilla välineillä tekemään.
Minulla on paljon Tupperwarea ja tykkään siitä siksi, kun tuotteet ovat kestäviä ja niiden käyttötarkoitusta on mietitty toimivaksi.
Mutta, myönnän etten pidä kaikista Tupperwaren tuotteista. 
Mielestäni parhaimmat ja ainakin meillä eniten käytetyt välineet ovat leivontakulhot, nuolijat ja veitset. Näiden lisäksi myös kuorimaveitsi on suosikkini.

Teillä on varmasti kokemusta myös toisista hyvistä välineistä ja niitä voikin vinkata rohkeasti. Minulla on kokemusta vain näistä.

Tykkään leipoa suhteellisen yksinkertaisia ja perusraaka-aineista valmistuvia tuotteita.
Muuttelen ja kokeilen rohkeasti myös omia versioita perusohjeista.



Tässäpä teille yksi helppo ja hyvä peruspiirakkaresepti.
Samalla pohjalla tulee myös herkullinen marjapiirakka.
Alla olevalla ohjeella tulee muhkea ja (marjoilla) kosteahko piirakka.
Omenapiirakkaan lisäsin vähän höystettä, mihin ohje alempana.




1. Vatkaa munat ja sokeri.
2. Sekoita kuivat aineet ja lisää seokseen.
3. Lisää sulatettu rasva ja maito. 
4. Sekoita kaikki keskenään.

-Levitä taikina leivinpaperin päälle 
-Lisää päälle haluamasi täytteet (marjat, omenat)

-Pehmennä 50g voita ja sekoita sokeri sekä jauhot joukkoon.
-Ripistele täyte piirakan päälle.

Paista 225, 20-25min.

(Huom! Tällä ohjeella tulee muhkea piirakka 50cm pellille.)
Jos sinulla on isompi pelti, tee ohje kaksinkertaisena.


Ai niin... minä pistin omenoiden päälle 
1 kananmunan ja 1,5dl jogurttia ohuena nauhana.
Piirakka sai vähän kosteutta lisää.



Herkullisia hetkiä!

Vierailu Pökkylän Punasella tuvalla ♥

Vierailimme PoP-bloggaajien kanssa Luohualla Pökkylän Punasella Tuvalla sunnuntaina.
Tämä hurmaava paikka löytyy Oulun alapuolelta.
(Ouluun matkaa 65km
Ylivieskaan 73km)

Paikka sijaitsee vähän syrjemmässä maaseudun rauhassa ja pihaan tultaessa ei voi uskoa silmiään, miten ihana paikka sisältä löytyykään!
Mutta, mennäänpä katsomaan.


Pökkylän tilalla on pitkä historia, mikä ulottuu 1500-luvulle asti. 
Tilalla kasvatetaan pääsääntöisesti karjaa, mutta tilaa ympäröivät rakennukset ovat saaneet uuden käyttötarkoituksen tilausravintolana, sisustusmyymälänä sekä sauna- ja kokoustiloina.
Kesäaikaan tilalla voi majoittua aitassa tai vaikka mummonmökissä.

Pökkylässä on panostettu näyttävään sisääntuloon, mikä houkuttelee jo kovastikin jouluntunnelmaan.
Pieniä ja kauniita yksityiskohtia oli ripusteltu sinne tänne hyvällä maulla.
Historia kulki mukana ja saatoin aistia vanhoista monoista tai luistimista talven riemut ja leikit.



Sisälle tultaessa korviin kantautui rauhallinen tunnelmamusiikki. Meidät otettiin vastaan lämpimästi ja sydämellä. Ihminen oli läsnä ihmiselle. ♥


Joka puolella oli kaunista, mutta kuitenkin niin tavallista.
Kodikasta, romanttista, mutta ei liian hienoa.
Kaikki oli hyvällä maulla aseteltu ja melkein aistin ne hennot kädenjäljet, jotka asettelivat servetit pöydille juuri ennen vieraiden tuloa, haarukat ja veitset omille paikoilleen. Ei kilistellen, vaan taidokkaasti. Tunnelma oli niin rauhallinen. 

Pöydille oli aseteltu yksinkertaisen kauniit somisteet.
Erilaisia ideoita pystyi poimimaan kun vain katsoi ympärilleen.
Suuhunpantavat olivat suussa sulavia ja jouluinen tunnelma oli ympärillämme.





Kun maha oli täytetty herkuilla, siirryimme Pökkylän sisustusmyymälään.
Sopivan pieni, mutta niin suuri.
Ja siellä, jos missä oli joulu!






Lämmin kiitos Pökkylän väelle, kun saimme vierailla teillä! ♥
Käynnistä jäi mukava mieli sekä paljon uusia ideoita.


Mukana olivat myös



Lisää kuvia vierailusta löydät Villa Emman Facebook-sivuilta.